Millainen miehen on oltava?

"Kynttilähipsteri" Maarian kirkosta 1400-luvun alkupuoliskolta.

 Kannattaa huomata, että hänellä on päässään muodikas baskeri, kuten tekstin anekauppiaallakin.

Millainen mies saa olla? Millainen miehen pitää olla? Saako joku mieheksi kutsuttu sanoa olevansa nainen? Tällaiset kysymykset ovat yhä nykyään yhtä ajankohtaisia kuin aina ennenkin. Nykyäänkin moni voi tuntea vastenmielisyyttä liian feminiinisesti esiintyvää miestä kohtaan ja transnaiset kohdata transmiehiä enemmän ennakkoluuloja. Meillä on siis olemassa jonkinlainen ideaalikuva maskuliinisesta miehuudesta, johon karikarisoiden kuuluu saunamakkaran syöminen saunan jälkeen ja inttikokemuksilla kerskailu. Vastaava ihanne maskuliinisesta miehuudesta ei ollut tuntematon keskiajallakaan. Keskiajan miesihanne oli kenties erillainen, mutta hyvin yhä nykypäivänäkin tunnistettavissa. Seuraavassa Canterburyn tarinoista saadussa otteessa kertoja kuvailee naismaista miestä - anekauppiasta.

Keskiajan hämärät töherrykset ja oudot veistokset

Oletko kyllästynyt modernin maailman pintakiiltoiseen ja tekopirteään taiteeseen? Tekeekö mielesi jotain todella hämärää ja epämääräistä? Olet tullut oikeaan ystävä hyvä, sillä tänään blogissa Saagoja ja tikku-ukkoja esitellään joitain kaikkein epämääräisimmistä ja oudoimmista löydöistä, mitä olen tehnyt keskiajan taiteesta. Tänään ei käsitellä jo miljoonaan kertaan nähtyjä kuvia ristillä riippuvista jumalanpojista tai rääkättävistä pyhimysparoista. Sen sijaan tuoretta näkökulmaa historiaan haetaan kuvista, joiden merkitys on vähintäänkin epäselvä.

Pyhä Barbara ja sadistinen erotiikka keskiajan kirkossa

Nykyään jos sanotaan, että "on oltava kuin kirkossa", tarkoitetaan sillä mahdollisimman hillittyä ja siveää käytöstä. Kirkoissa istutaan hiljaa ja yritetään olla nukahtamatta. Ei heti ajattelisi, että tällaiseen tilanteeseen sopisi mitenkään seksi, erotiikka tai alastomuus. Keskiajallakaan erotiikka kirkoissa ei ollut mitenkään kovin tyypillistä, mutta tästä huolimatta Suomessa Kalannin kirkossa on säilytetty Pyhä Barbaran alttarikaappia. Nykyään se on valitettavasti siirretty Kansallismuseoon. Kyseisen alttarikaapin oviin on kuvattu Pyhän Barbaran legenda ja erityisesti sen pääkohta, eli hänen kiduttamisensa ja marttyyrikuolemansa. Kuolemasta on kuva ylempänä.

Canterburyn tarinat: Kuinka monta miestä saa naisella olla?

Pyhä Birgitta Taivassalon kirkosta. Maalaus 1460-luvun lopulta.

 "KOKEMUS riittäis, vaikka päällä maan

ei mitään kirjat kertois, kuvaamaan

minunkin suullani ja tarkoitan aivan,

avioliiton surkeuden ja vaivan.

Olenhan, hyvät herrat, jälkeen sen,

kun olin kaksitoistavuotinen,

vihille kirkkoon vienyt viisi miestä - 

ylistys Jumalalle siitä tiestä." 

Kuinka keskiajan nainen koki asemansa perheessään ja yhteisössään? Oliko hän kenties pelkkä tahdoton objekti, jolla ei ollut mitään sananvaltaa elämäänsä? Miehensä alistama kotiorja? Vaiko kenties sittenkin jotain aivan muuta? Vallitsevan kuvan mukaan naisen osa keskiajalla oli alistua miesten tahtoon ja tiukkaan moraalikoodistoon. Tämä on kuitenkin vain osatotuus. Keskiajan naisella oli yhtä monta osaa kuin oli naisiakin. Siksi aionkin tänään esitellä Bathin rouvan ja hänen miesseikkailunsa. Kyseessä on toki fiktiivinen henkilö Canterburyn tarinoista, mahdollisesti osin karikatyrisoitu, luultavasti poikkeuksellinen hahmo ja valitettavasti mieskirjailijan luomus. Uskon kuitenkin hänen kertomuksensa avaavan meille edes jonkin verran keskiajan ihmisten ajatuksia ja asenteita liittyen naisen asemaan ja parisuhteeseen. 

Rakkausballadit: Petollinen poikaystävä ja oikeudenmukainen lohikäärme

Maalaus on Taivassalon kirkosta. Maalattu 1400-luvun alkupuolella. Suomenkielinen selite on lisätty vuonna 1890 konservoinnin yhteydessä.

Keskiajan ihmisten parisuhteista ajatellaan usein, että ne olivat sukujen järjestämiä avioliittoja, joissa vielä puberteettiaan kokematon tyttö naitetaan aikuiselle miehelle. Tällaisen liiton ensisijainen – ja yleensä ainoa – motiivi olisi ollut joko taloudellinen tai poliittinen. Minkäänlaisia romansseja ei tietenkään olisi siedetty näiden liittojen ulkopuolella. Ankeaa kuvaa keskiajan ihmisten parisuhteista korostaa entisestään katolisen kirkon virallinen kanta, jonka mukaan avioliitossakin elävän naisen olisi mielellään pidättäydyttävä seksuaalisesta kanssakäymisestä. Jos miehen painostuksesta ja lasten saamiseksi seksiä oli pakko harrastaa, niin vain lähetyssaarnaaja-asennossa ja ilman minkäänlaista ehkäisyä. Kaikki tämä on tavallaan totta.

Tämä on toki osatotuus keskiajan ihmisten pariutumisesta ja seksuaalisuudesta, mutta virallisen totuuden ulkopuolella ja kansan syvien rivien keskuudessa moni asia oli aivan toisin. Suomen keskiajalta on säilynyt useita balladilauluja, jotka kertovat paljon henkilökohtaisempaa tarinaa keskiajan ihmisten tunteista ja ajatuksista.

Runo-Edda: Oddrunin itku

Tervetuloa takaisin pimeimmän keskiajan runouden pariin! Ajattelin luoda Edda-runoista lyhyen juttusarjan blogiini. En aio esitellä yksitellen jokaista tunnettua muinaisislantilaista runoa, mutta joitain esimerkkejä aion vielä antaa. Niiden ohella toki käsittelen paljon muuta runoutta, kirjallisuutta, kirkkotaidetta ja ties mitä. Näiden runojen esitteleminen yksittäin on tavallaan hiukan keinotekoista, koska niiden kerääjä on pyrkinyt asettelemaan ne tavallaan kronologiseen järjestykseen. Tavoitteena on ollut luoda yhtenäinen eepos. Runoissa myös esiintyy samoja henkilöitä, ja ne toisinaan muodostavat karkeasti tarinajatkumoita. Kuitenkin jokainen runo on oma itsenäinen kokonaisuutensa, jotka runojen kerääjä on vain liittänyt yhteen. Ne ovat syntyneet eri aikoina ja epäkronologisessa järjestyksessä, eivätkä niiden tarinat lainkaan aina pidä yhtä.

Tänään esittelen Oddrunin itkua, joka on peräisin 1000-luvun lopulta tai 1100-luvun alusta ja on osa Codex Regiuksen runokokoelmaa. Runon taustoja tunnetaan huonosti, koska sitä ei löydetty mistään muusta käsikirjoituksesta, eikä sen henkilöistä useimpia tavata muissa meille säilyneissä runoissa. Runosta itsestään on tosin pääteltävissä, että sen tarina sijoitetaan hunnien keskuuteen Länsi-Rooman kaatumisen ajoille. Toisaalta tarinassa mainitaan eräs Tanskassa sijaitseva saari. Tarinan lähtökohta on, että kuningas Heidrekrin naimaton tytär Borgny on juuri synnyttämässä. Synnytys ei ota vain sujuakseen, joten synnytystä avittamaan kutsutaan Oddrun. Oddrunin avulla synnytys onnistuu, mutta sitten herää kysymys, miksi naimaton Borgny oli raskaana.