sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Pienimuotoinen joulupäivitys


Jeesus-lapsi ja Neitsyt Maria ottavat vastaan itämaan tietäjien lahjat. Kuva on yksityiskohta 1400-luvulla Ruotsissa tehdystä papin kaavusta.
Uppsalan tuomiokirkon museo

Rakkaat lukijat! Päivä päivältä lähestyy länsimaisen kulttuurin suurin vuotuinen juhla, jota myös jouluksi kutsutaan. Saagoja ja tikku-ukkoja ei ole järjestänyt suureellisia joulukalentereita, taikka käsittele keskiajan joulunviettoa akateemisesti, mutta tämän yhden blogitekstin olen kuitenkin aiheesta saanut tehtyä. Opintokiireiden vuoksi en ole hirveästi perehtynyt keskiajan jouluun, mutta jonkin verran jouluun liittyvää kuvitusta olen onnistunut löytämään. 

Meidän päiviimme säilyneet jouluun liittyvät kuvat käsittelevät oikeastaan kaikki Raamatun tapahtumia. Keskiajalla joulua vietettiin kyllä sekä uskonnollisista että maallisista syistä, mutta kummassakaan kontekstissa joulu ei ollut yhtä merkittävä kuin nykyään.


Enimmäkseen keskiaikaiset jouluun liittyvät taideteokset ovat olleet 1400-luvun kalkkimaalauksia kirkkojen seinillä. Aiheena niillä on käytännössä yksinomaan Raamatun Luukkaan ja Matteuksen evankeliumin jouluun liittyvät kohdat. Yläpuolella näkyvässä kuvassa on esimerkiksi kohtaus, jossa kolme itämaan tietäjää saapuvat Juudean kuningas Herodoksen puheille ja kertovat tälle uuden kuninkaan syntymästä. Tästä maalauksesta kannattaa huomata, että itämaan tietäjät näyttäisivät olevan naisia, mikä on varsin poikkeuksellista. Keskiajalla kun oli tapana yleensä enemminkin vaihtaa Raamatun henkilöiden sukupuolia naisista miehiksi, eikä toisinpäin. Maalaus on Uppsalan Pyhän kolminaisuuden kirkosta. (Helga trefaldighets kyrka)


Samaisessa Pyhän kolminaisuuden kirkossa on heti äsken näytetyn kuvan oikealla puolella sarjakuvan omaisesti kuvattuna seuraava tapahtuma, eli Betlehelemin lastenmurha. Kuningas Herodes pelkää siis Jeesuksen anastavan hänen valtansa ja käskee surmata kaikki Betlehelemin kaksivuotiaat tai sitä nuoremmat poikalapset. Tässä kuvassa tuota käskyä sitten pannaan toimeen. Kuvassa vasemmanpuolimmaisena hahmona seisoo Herodes, joka ilmeisesti sauvallaan käskee sotilaita surmaamaan myös naisen sylissä olevan lapsen. Sarjakuva jatkuu kuitenkin vielä kolmannella ruudulla, jossa Jeesus pakenee vanhempineen Betlehelemistä.

Tämä sarjakuva on ainoa löytämäni kuvitus kyseisestä aiheesta. Muutoin kaikki löytämäni kuvat tai reliefit käsittelevät Luukkaan evankeliumin joulukertomusta. Ihan sitä samaista, joka luettiin ennenvanhaan ääneen kaikissa kouluissa ja jota yhä näytellään monien koulujen loppujuhlissa. 

Yksityiskohta 1400-luvun alun papinkaavusta. 
Uppsalan tuomiokirkon museo.



Itämaan tietäjät tuovat lahjoja Jeesus-lapselle. 
Teos on tehty vuonna 1470 ja sijaitsee Kalannin kirkossa.


Joulu ei keskiajalla ollut yhtä suuri juhla kuin nykyään sen enempää uskonnollisessa, kuin maallisessakaan mielessä. Uskonnollisessa elämässä jouluevankeliumi oli toki keskiössä, mutta kyseistä legendaa ei keskiajalla ilmeisesti liitetty yhtä tiiviisti joulunaikaan kuin nykyään. Joulua toki vietettiin myös maallisesti maanviljelijän vuodenkiertoon liittyvänä juhlana. Jouluhan sijoittuu suurin piirtein talvipäivänseisaus ajalle, jolloin päivät alkavat uudelleen pitenemään. 

Talvipäivänseisaus on kautta aikojen ollut luonnollinen juhlan hetki kaikille pohjoisen pallonpuoliskon maanviljelyskulttuureille. Roomalaisilla oli tapana viettää saturnaliaa suurin piirtein näihin aikoihin vuodesta. Kyseiseen juhlaan liittyi lahjojen antamista ja puiden koristelua tähdillä. Yhden päivän ajan orjat olivat vapaita ja vapautensa merkiksi heidän oli puettava tonttulakki päähänsä. Juhlan taustalla oli legenda maanviljelyksen jumalan Saturnuksen neitseellisestä syntymästä ladossa, jonne itämaan tietäjät toivat lahjoja. Kuulostaako tarina tutulta? Ei liene kaukaa haettua väittää, että nykyinen joulumme on kuta kuinkin kyseisen juhlan seuraaja. Saturnaliaa juhlittiin viikon ajan 17.12 - 23.12. 

Joulun nykyinen päivämäärä johtuu sitten myöhäisemmästä pakanajuhlasta, eli voittamattoman auringon juhlasta. Myöhäisantiikissa Roomassa nousi suosioon auringonjumalan kultti, joka syystä taikka toisesta siirsi vuoden suurinta juhlaa muutamaa päivää myöhemmäksi. Nykyinen joulumme on perinnyt päivämääränsä tältä juhlalta.

Koska opiskelukiireet ovat ikävästi keskittyneet kaikki tähän joulun päiville, niin en ole ehtinyt luomaan paremmin taustoitettua artikkelia keskiajan joulusta ja muitakin kunnianhimoisia bloggaus suunnitelmia on täytynyt lykätä. Ensi viikolla pyrin taas kirjoittamaan jotain henkevämpää. 

Kiitos ja Hyvää joulua!

- Pyry von Bagh

---------------------------------------------------
Lähteet: 
- Wikipedia
- mutuilu
-Uskonnont antiikin Roomassa (kirja)

Kuvat ovat kaikki omiani. Ne on otettu joko Uppsalan tuomiokirkon museosta, Pyhän kolminaisuuden kirkosta tai Kalannin kirkosta.
 

3 kommenttia:

  1. Hienoja noi Uppsalan kuvat! Ja Kalanti =)
    Mut oon lukenut muitakin tulkintoja tästä joulunvieton ajankohdasta, esim. tän (ylimalkaisine viitteineen)
    http://www.areiopagi.fi/2013/12/onko-joulu-sittenkin-alunperin-kristillinen-juhla/

    terv.
    Saana

    VastaaPoista
  2. En voi oman tietämykseni perusteella yksiselitteisesti ampua alas linkkaamasi artikkelin väitettä. Suhtaudun siihen kuitenkin skeptisesti, koska se on vastoin historiantutkimuksen valtavirtaa. Minusta ei ole hirveän hedelmällistä väitellä siitä, että onko joulu alunalkaen kristillinen vai pakanallinen juhlapyhä. Lienee täysin kiistatonta, että nykyinen tapamme juhlia joulua on perinnyt paljon ominaisuuksia aikaisemmista perinteistä, mutta niin ikään on myös kohtalaisen selvää, että kristinusko on vaikuttanut tapaamme viettää juhlia talvipäiväntasauksen aikaan.

    Juhlapäivän siirtyminen joulukuun 25. päivään saattaa toki olla kristinuskon vaikutetta, mutta jouluun liittyvä symboliikka ja tapamme viettää joulua viittaavat yhä pakanalliseen alkuperään. Yhä nykyäänkin jouluun viitataan niin uskonnottamassa, kuin uskonnollisessakin kontekstissa valon juhlana. Valosymboliikka on pitänyt pintansa tähän vuodenaikaan pidettävien juhlien teemana koko historiallisen ajan. Sinuhe egyptiläisestä on luettavissa varsin elävä kuvaus Mesopotamiassa muinoin vietetystä väärän kuninkaan päivästä, joka on varhaisin tunnettu tapa juhlistaa talvipäivänseisausta. Muita vastaavia yhteyksiä ovat tähtisymboliikka, puiden koristelu, puhe navetassa syntyneestä lapsesta, jolle tietäjät tuovat lahjoja, lahjojen antaminen ylipäätään ja oikeastaan koko jouluevankeliumin tarina. Nämä kaikki on tunnettu jo kauan ennen uuden testamentin kirjoittamista.

    VastaaPoista
  3. Niin, kirjoittaja onkin teologi eikä historiantutkija.

    Saana

    VastaaPoista