Keskiajan hämärät töherrykset ja oudot veistokset

Oletko kyllästynyt modernin maailman pintakiiltoiseen ja tekopirteään taiteeseen? Tekeekö mielesi jotain todella hämärää ja epämääräistä? Olet tullut oikeaan ystävä hyvä, sillä tänään blogissa Saagoja ja tikku-ukkoja esitellään joitain kaikkein epämääräisimmistä ja oudoimmista löydöistä, mitä olen tehnyt keskiajan taiteesta. Tänään ei käsitellä jo miljoonaan kertaan nähtyjä kuvia ristillä riippuvista jumalanpojista tai rääkättävistä pyhimysparoista. Sen sijaan tuoretta näkökulmaa historiaan haetaan kuvista, joiden merkitys on vähintäänkin epäselvä.


Heti ensimmäisenä aloitamme matkamme oudon taiteen historiaan yllä näkyvällä kasvokuvalla. Kyseinen surullinen hahmo löytyy Hollolan vanhasta kirkosta ja lienee maalattu keskiajan raksamiesten toimesta aika tarkalleen vuonna 1500. Maalauksen kasvot saattaisivat kuulua jollekulle pyhimykselle, koska niiden ympärillä on punainen ympyrä, joka mahdollisesti on sädekehä. Tosin oman näppituntumani perusteella en usko tämän naaman kuuluvan kellekkään tietylle hahmolle.

Samaa tyylilajia samaisesta Hollolan kirkosta edustavat myös nämä kaksi arvoituksellista profiilikuvaa. Historiantututkimuksellisesti osaan sanoa näistäkin hyvin vähän varmaa tietoa. En usko niidenkään esittävän mitään tiettyjä hahmoja, mutta ne saattaisivat kyllä kuulua joillekuille tunnetuille seurakuntalaisille, mahdollisesti kirkon rahoittajille, kaukana käyneille pyhiinvaeltajille tai kenties sittenkin joillekuille pyhimyksille. Myös kuvien käyttötarkoitus on vapaa spekulaatiolle. Varmasti kyse on keskiaikaisesta koristekuvasta, mutta tuskin vain siitä. Mikäli maalaukset esittävät joitakuita tiettyjä henkilöitä, niin ne saattaisivat olla oman aikansa suurmieskuvia. Toisaalta jos maalaukset esittävät pyhimyksiä, niin sitten ne ovat ehkä toimineet aikalaisten mielissä porttina tämän maailman ja jumalallisen todellisuuden välillä. Tähänkään kysymykseen en ole tosin löytänyt tyydyttävää vastausta.

Sitten vielä kolmas kuva Hollolan kirkon kummallisista kasvoista. Nämä ovat hyvin todennäköisesti eri tekijältä kuin edelliset, mutta ovat kuitenkin luultavasti samalta työryhmältä. Näistä en missään tapauksessa usko, että niiden taustalla on ketään tiettyjä hahmoja. Villinä arvauksena olettaisin näiden kuvaavan enemmänkin tunnetiloja, kuin ihmisiä. Naamat ovat nimittäin hyvin yksinkertaisesti piirrettyjä, mutta niillä on voimakkaasti negatiivisia tunnetiloja viestivät ilmeet.

Yllä sijaitseva vertaansa vailla oleva mestariteos löytyy idyllisestä Korppoon saaristokirkosta. Teos edustaa "primitiivistä" tyylilajia ja on tehty noin 1440. Tätä blogia tarkemmin seuranneet ovat varmaan ehkä huomanneet, että laivojen kuvat olivat keskiajalla todella suosittuja piirrosten aiheita. Tämä nimenomainen yksilö on kuitenkin poikkeuksellinen härskin toteutuksensa puolesta. Huomiota kannattaa kiinnittää erityisesti maston vasemmalla puolella olevaan hahmoon, jolla on päässään sarvet ja jalkojensa välissä erektoitunut penis. Keskiajan kuvakulttuurissa sarvet ja näkyvillä oleva penis viittaavat yleensä paholaiseen. Laivan keulan tuntumassa näkyy myös jonkinlainen eläinhahmo, joka sekin vaikuttaisi hirviöltä. Tällainen kokonaisuus ei oikein mitenkään istu yhteenkään niistä teorioista, millä laivojen piirtelyä keskiajan kirkkojen seiniin on selitetty. Perinteisesti on ajateltu, että laivat viittaavat joko Neitsyt Mariaa, viikinkipyhimys Olavi Pyhään tai sitten niiden on toivottu tuovan onnea merellä seilaaville todellisille laivoille. Mikään näistä selityksistä ei kuitenkaan tunnu kovin luontevalta tälle paholaispaatille.

Yllä oleva maalaus eroaa edellisistä siten, ettei sen merkityksestä ole juurikaan epäselvyyttä. Kyseessähän on päivänselvä merenneito! Merenneidot ja seireenit ovat keskiajalla toimineet allegoriana syntien houkutuksille ja esimerkiksi prostituutiolle. Juuri tällaisista synneistä varoittaminen on mahdollisesti ollut tämänkin kuvan tarkoitus. Tämäkin maalaus on Korppoon kirkosta noin 1440-luvulta.

Yläpuolisessa kuvassa on erotettavissa torveen puhaltava narrinhattuinen luuranko, sekä hassua nelijalkaista otusta nokkiva lintu, sekä joitain epämääräisiä symboleita. Luuranko on ilmeisesti allegoria hulluudelle, mutta muiden kuvien merkitys jää jälleen kerran avoimeksi kysymykseksi. Arvellaan kuitenkin, että juuri epämääräisiksi luonnehtimani symbolit liittyvät jotenkin vuodenkiertoon, koska samantyylisiä symboleita löytyi usein keskiajan kalentereista.

Tässä kohtaa voisi olla hyvä vähän avata, että miksi esittelen näitä kuvia. Sen lisäksi, että pidän näitä kuvia hauskoina, niin mielestäni näissä osin tiivistyy se, että miksi jaksan tehdä tätä blogia. Kirjoitin aikaisemmin, että innostuin keskiajan taiteesta nimenomaan sen absurdiuden takia. Tämän tekstin esittelemissä maalauksissa ja veistoksissa tuo mainitsemani absurdius tulee mielestäni erityisen hyvin esille. Olen pyrkinyt keräämään tähän tekstiin teoksia, joiden merkitys on enemmän tai vähemmän  epäselvä ja jotka nykykatsojasta näyttävät oudoilta. Ne eivät ole yhtään sellaisia, joilla nykyajan suurmiehet pönkittäisivät omaa egoaan, tai joilla nykyään koristettaisiin paikkaa, jossa on tarkoitus tehdä jotain uskonnollista. Tästä huolimatta ne ovat juuri sitä. Näitä tekemällä wanhojen hyvien aikojen isokenkäiset ovat tuoneet esille omaa asemaansa ja juuri näillä on kirkoissa kerrottu kansalle oikeasta uskosta ja elämästä.

Sitten siirrymme rapakon toiselle puolelle Ruotsin Uppsalaan. Yllä on Uppsalan Tuomiokirkon pylväässä sijaitseva 1300-luvun lopun kiviveistos, joka esittää juutalaisia juomasta maitoa suoraan sian utareista. Teos on avoimen juutalaisvihamielinen ja sillä on pyritty kuvaamaan juutalaiset mahdollisimman halveksittavina ja likaisina olentoina. Veistos mahdollisesti kohdistaa pilkkansa nimenomaan juutalaisten puhtaussääntöihin, sillä sikoja pidetään juutalaisuudessa epäpuhtaina olentoina. Keskiajalla ei sinänsä vielä tunnettu roturasismia ilmiönä, eikä juutalaisuuttakaan pidetty rotuna taikka etnisyytenä. Juutalainen saattoi siis yleensä kääntyä kristityksi ja näin välttyä vainoilta. Aina tämä ei toki onnistunut ja usein käännynnäisiin suhtauduttiin epäileväisesti ja halveksien.

Keskiajan kristitty Eurooppa ei valitettavasti ollut uskonnollisesti kovinkaan suvaitsevainen. Juutalaiset kohtasivat ennakkoluuloja ja syrjintää vähintäänkin ajoittain koko keskiajan ajan, heihin kohdistettiin myös useita laajamittaisia uskonnollisia vainoja ja heidät esimerkiksi karkotettiin Espanjasta 1400-luvulla kokonaan pois. Espanjan valtio pyysi tätä virallisesti anteeksi vuonna 2009, mikä oli varmasti hieno ele, mutta 600-vuotta myöhässä. Juutalaisuuden lisäksi vainojen kohteeksi joutuivat kaikenlaiset kristilliset/kristillisperäiset liikkeet, jotka eivät joko kunnioittaneet Vatikaanin valtaa tai olivat muutoin sen kanssa jossain eri mieltä. Muslimeita sinänsä ei pääasiassa pystytty vainoamaan, koska heitä Euroopassa juuri ollut, mutta heitä vastaan kyllä kirjoitettiin paljon erittäin vihamielisiä tekstejä erityisesti ristiretkien tiimoilta. Kuvaavaa on, että joidenkin keskiajan lähetystyöntekijöiden muslimeita käsitteleviä tekstejä sensuroitiin jo keskiajalla, sillä ne eivät antaneet muslimeista tarpeeksi synkkää kuvaa.

Blogitekstin viimeisenä keskiajan taideteoksena esittelen vielä toisen Uppsalan tuomiokirkon kiviveistoksen 1300-luvun lopulta. Se kuvaa jumalattomuutta ja syntiä. Kuvassa etualalla on luultavasti nainen nimeltä Luxuria. Hän on itsensä himon ruumiillistuma. Hänellä on aikansa tyyliin sopiva kampaus ja vaatetus, käsissään hän pitelee kukkia ja kotkaa. Ratsunaan hänellä on pukki. Äkkiseltään tuli mieleen, että voisiko ratsuna toimiva pukki olla viittaus seksiin. Tämä olisi luontevaa, koska Luxuria tosiaan on himon ruumiillistuma. Toisaalta en tiedä onko "päästä pukille" sentään niin vanha ilmaisu, että moinen vertaus olisi ymmärretty näin jo keskiajalla.

Bonuksena minun oma naamani! Kuulemma muilla bloggareilla on tapana ottaa jatkuvasti selfieitä itsestään, joten minäkin otin. Olen vähän harkinnut, että laittaisin jatkossa enemmänkin omia kuviani tähän blogiin. Riippuu pitkälti siitä, että millaista tyyliä aion jatkossa tavoitella tässä blogissa.

Nyt tämä voisi kuitenkin olla tässä. Kiitos!

- Pyry von Bagh

Haluaisitko lukea lisää?

Vaksalan kirkko: Luonnottomuudet ja perisynti

Täällä kerrotaan Ruotsissa sijaitsevan keskiaikaisen kirkon maalauksista. Sisältää esimerkiksi jousella ampuvan jäniksen ja merenneidon.

Legenda sancti Henrici (Pyhän Henrikin legenda)

Pyhän Henrikin legenda kuvitettuna keskiaikaisilla kaiverruksilla. Pohjautuu Suomen vanhimpaan kaunokirjalliseen teokseen. 

Oliko keskiajalla taidetta?

Pohdintaa taiteen käsitteestä ja taitelijuudesta keskiajalla.

---------------------------------------
Lähteet: 
- Hiekkanen, Markus. Suomen keskiajan kivikirkot
SKS Helsinki 2014 (alkuperäisteos: Suomen keskiajan kivikirkot, SKS Helsinki 2007)
- Ars 1: Suomen taide Otava Keuruu 1987
- Franzon, Annika. Guide Boken Om Uppsala Domkyrka
Uppsala Domkyrka, Svenska kyrkan Uppsala 2014