Noin 25 kilometrin päässä Turusta keskellä Varsinais-Suomen idyllisiä peltomaisemia sijaitsee Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkko. Kyseinen kirkko sijaitsee juuri sillä paikalla, johon perimätiedon mukaan Suomen suojeluspyhimys Pyhä Henrik on haudattu. Vuosisatojen mittaan Henrikin ruumis on pala kerrallaan siirretty sinne sun tänne, mutta kirkosta löytyy yhä hauta, jonka päälle asetettiin 1400-luvun alussa tummasta kalkkikivestä valmistettu ja kuparilevyillä koristeltu sarkofagi. Sarkofagi ei oikeastaan ole koskaan sisältänyt palastakaan yhdenkään ihmisen ruumiista, eli se on oikeastaan kenotafi. Se on siis tehty täysin itseisarvoiseksi muistotaide-esineeksi. Arkun reuna kertoo Pyhän Henrikin legendan (Legenda sancti Henrici) sellaisena kuin se keskiajalla tunnettiin. Aloitan blogitekstini kertomalla tämän tarinan. Tulen tekemään piakkoin uuden päivityksen, jossa käsittelen itse sarkofagia taide-esineenä ja analysoin sen symboliikkaa, tekstejä, materiaalivalintoja ja muuta sellaista.
Siis: Olipa kerran kauan sitten...
"Kuuluisan kuninkaan pyhän Erikin hallitessa Ruotsissa johti Upsalan kirkkoa kunnioitettava piispa, Englannista lähtöisin ollut autuas Henrik, elämän pyhyyden vuoksi huomattava ja tapojen kunniallisuudessa maineikas mies. He valaisivat ikään kuin kaksi suurta valoa tuon maan kansaa yhä enemmän oikean Jumalan tuntemiseen ja palvelemiseen ja kasvattivat heitä siinä."
"Mutta kun Suomen silloin sokea ja julma pakanakansa aiheutti usein Ruotsin asukkaille raskaita vahinkoja. pyhä Erik-kuningas otti mukaansa Upsalan kirkosta autuaan Henrikin, kokosi sotajoukon ja suuntasi sotaretken Kristuksen nimen ja oman kansansa vihollisia vastaan."
Yllä olevassa kuvassa kuvataan siis kuningas Eerik Pyhän ja Piispa Henrikin maihinnousu Suomeen. Tarinan sankarit ovat kuvassa oikealla ja suomalaisten pakana-armeija vasemmalla puolella. Kyseinen maihinnousu on osa ensimmäistä ristiretkeä Suomeen, joka saattaa todellisuudessa olla pelkkää legendaa. Ainakin se tiedetään varmuudella, ettei kuningas Eerik koskaan käynyt Suomessa. Kuvassa näkyvät laivat, puvut ja aseet eivät ole ensimmäisen ristiretken ajan mukaisia, vaan ne edustavat lähinnä 1400-luvun tyyliä. Vasemmassa alareunassa on esimerkiksi tykkejä, joita ei varmasti ollut suomalaisten käytössä esikristillisellä ajalla.
En valitettavasti onnistunut kuvaamaan kelvollista kuvaa itse taistelusta kokonaisuutena, joten näytän taistelun kummatkin osapuolet erikseen. Tässä kuvassa näkyvät suomalaisten pakanajoukot.
Tässä sitten puolestaan ovat saman taistelun ruotsalaisjoukot. En ole keskiaikaisten aseiden tai panssareiden asiantuntija, mutta uskoisin, että ruotsalaisten varusteet ovat näissä kuvissa edistyneempiä kuin suomalaisten. Sinänsä koko taistelu on todennäköisesti jälkikäteen keksittyä tarinaa, koska Henrik tuskin kulki suuren sotajoukon matkassa Suomeen. Suomessa ei myöskään ollut mitään yhtenäistä valtarakennelmaa, jota vastaan sotia. Nykyään uskotaan myös, että Suomen kristillistäminen olisi tapahtunut vähittäin kaupankäynnin lisääntyessä ja Ruotsin kruunun diplomaattisen vallan lisääntymisen kautta.
"Kun hän oli pakottanut nämä voimallisesti kristinuskoon ja oman valtansa alaisuuteen sekä kastanut suuren joukon ja perustanut noille seuduille kirkkoja, hän palasi Ruotsiin kunniakkaana voittajana."
"Autuas Henrik, joka arveli olevansa ylhäältä määrätty Herran viinitarhan hoitajaksi ja vartijaksi, jäi rohkeasti noille seuduille kostuttaakseen taivaallisen opin kasteella vastakäännytettyjen nuoria taimia ja vahvistaakseen Jumalan palvelemista, pelkäämättä asettua alttiiksi millekään vaaroille voidakseen levittää Jumalan kunniaa. Oi kuinka suuri uskon hehku, kuinka suuri jumalallisen rakkauden palo olikaan sytyttänyt hartaan piispan kultaisen alttarin, hänen, joka väheksyttyään aineellista rikkautta ja ystävien lohdutusta sekä Upsalan piispuuden ylhäistä istuinta asettui alttiiksi monille kuolemanvaaroille harvojen ja köyhien lampaiden pelastuksen tähden."
Yllä näkyvässä kuvassa kuningas Henrik Pyhä polvistuu piispa Henrikin eteen hyvästelemään tätä. Taiteen ja symboliikan näkökulmasta on mielenkiintoista, kuinka kuningas tässä polvistuu piispan eteen ja kuinka heidän välilleen on piirretty seinä, vaikka he pitävät toisiaan käsistä kiinni. Seinän kohdalla myös taustan koristelu muuttuu. Tällä on kenties haluttu korostaa maallisen ja hengellisen vallan erillisyyttä, vaikka toki Erik oli itsekin pyhimys.
"...sattui, että hän halusi ojentaa kirkollisella kurilla erästä murhamiestä, jottei anteeksisaannin liiallinen helppous olisi tälle yllykkeenä rikkomiseen. Tuo murhamies halveksi tätä pelastuksen lääkettä ja käänsi sen tuomionsa lisäykseksi vihaten sitä, joka nuhteli häntä terveellisesti."
Kuvassa mainittu murha tapahtuu. Tapettava on luultavasti joku piispan henkivartiokaartin miehistä, koska hänellä on miekka, jolla hän itseään puolustaa. Kyseessä voi toki olla vain kuvanveistäjän oma näkemys aiheesta. Kuvan murhaajaa on myöhemmin käyty nimittämään Lalliksi, mutta alkuperäisessä Pyhän Henrikin legendassa häntä ei mainita nimeltä eikä myöskään kerrota sitä, kuinka Henrik kävi luvitta syömässä hänen luonaan.
Tässä kuvassa näemme piispa Henrikin nuhtelemassa murhamiestä. Itse murhaa ei valitettavasti kuvata sarkofagissa, mutta siitä löytyy kuvaus Henrikin legendassa.
"Niin hän hyökkäsi vanhurskauden palvelijan ja hänen oman pelastuksensa puolesta kiivailevan piispan kimppuun ja tappoi tämän julmasti. Siten Herran pappi kaatui vanhurskauden puolesta Jumalan kasvojen eteen tarjottuna otollisena uhrina ja kävi sisälle taivaallisen Jerusalemin temppeliin kantaen kunniakkaan voiton palmua."
Pian kuolemansa jälkeen Pyhä Henrik tekee ensimmäisen ihmeensä. Murhamies, jota kutsumme jatkossa Lalliksi, asettaa piispan hatun voiton merkiksi päähänsä ja lähtee kylille kerskumaan teollaan. Pian hän kuitenkin yrittää vetää hatun pois päästään, mutta irti lähtee hänen päänahkansa.
Tämä kuva ei ole osa sarkofagia, vaan on yksityiskohta keskiajalla tehdystä Pyhää Henrikiä esittävästä puuveistoksesta. Kuvassa on Lalli, jonka päänahka on repeytynyt irti.
"Kunniakkaan marttyyrin sormi, joka oli leikattu talvella irti, löydettiin yhdessä hänen sormuksensa kanssa keväällä, kun jää oli jo sulanut kaikkialta muualta, eräältä jäänkappaleelta jonka päällä korppi raakkui." Kyseessä on Henrikin toinen ihme. Tämän jälkeen legendassa kuvataan erittäin lyhyesti kahdeksan muuta ihmettä, joista jokaisessa joku on rukoillut Pyhää Henrikiä parantamaan oman vaivansa tai nostamaan jonkun kuolleista, ja niin tapahtui. Muutamaa näistä kuvataan sarkofagissa, mutta en ole saanut niistä kunnollisia kuvia, koska kamerani on huono ja kuvausolosuhteet olivat vaikeat. Yhdeksäntenä ihmeenä hylkeenpyytäjät ovat joutuneet merihätään ja rukoilevat Pyhän Henrikin suojelusta.
Pyhän Henrikin viimeinen ihme on kuitenkin henkilökohtainen suosikkini hänen ihmeidensä ja sarkofagin kuvitusten joukossa:
"Kun Gudmund, Turun piispan palvelija, oli tullut Länsi-Götanmaalle Sandheimin papin luo ja oli juonut myöhään illalla aterian jälkeen pyhän Henrikin muistomaljan, pappi nauroi tämän kuullessaan ja sanoi: ”Jos hän on pyhä, suuttukoon minulle, jos voi.”
"Seuraavana yönä häntä alkoi vuoteessa maatessaan vaivata liiallinen ruumiin turvotus ja tuska, ja ymmärtäen pilkalla pyytämänsä vihan tulleen ylleen hän kutsui mainittua Gudmundia, katui pilkkaansa ja huusi pyhää Henrikiä avuksi parantuakseen sekä lupasi koko elämänsä paastota hänen juhlansa aattona. Pyhän Henrikin avulla hän vapautui välittömästi vaivastaan."
Sarkofagissa kuvataan myös Pyhän Henrikin hautajaiset, mutta niistä en saanut kunnon kuvaa. Pyhän Henrikin keskiaikainen pyhimyslegenda loppuu myös varsin tylsästi, joten lopetan tarinani 1600-luvulla kirjallisen muotonsa saaneen Pyhän Henrikin surmavirren loppusäkeillä.
"Sen teki suuri Luoja salli wäkewä Jumala imehexi iloixi
tunnus merkixi jaloxi mutta nyt on pispa ilosa Lalli
piinasa pahasa pispa Engelein kansa laulele jlon wirtä
weisajle Lalli hiidesä hihtelepi lylyinensä luistelepi
pijnan sawuhun sakiahan sauwallansa sattutele. Pirut
pahoin pistelewät helwetin heldehesä sjelu parka
waiwallewat sieldä meittä waka Jumala ja estä totinen
Luoja saatta sallihin taiwahasa ja ilohon ijankaikisehen
ja päästä häjyst maajlmasta
Amen"
Sen pituinen se.
Olen tätä päivitystä varten tutkinut kahta Pyhän Henrikin tarinaa käsittelevää kirjallista lähdettä. Pääasiallisesti olen käyttänyt Pyhän Henrikin legendaa (Legenda sancti Henrici), joka on kirjoitettu 1200-luvun lopulla ja on näin vanhin suomalainen "kirja". Teos löytyy käännettynä linkkini takaa ja se on todella lyhyt. Suosittelen lukemaan, jos yhtään kiinnostaa ja on muutama minuutti aikaa. Teos on varsin tyypillinen keskiaikainen hagiografia, mutta Henrikin elämästä se tarjoaa hyvin erilaisen kuvan kuin mihin nykylukija on tottunut. Toinen ja huomattavasti tunnetumpi lähde on Pyhän Henrikin surmavirsi, joka tosin löytyy kirjallisena teoksena vasta 1600-luvun lopulta. Teos kuitenkin perustuu suulliseen perimätietoon kauempaa historiasta eli sitä on luultavasti laulettu jo keskiajalla jossain muodossa. Perinteisesti Pyhän Henrikin surmavirttä on haluttu pitää vanhempana näistä kahdesta tekstistä, mutta on hyvin todennäköistä, että se on nuorempi. Sen kirjallinen muoto on kuitenkin syntynyt vasta 1600-luvulla ja kertoo paljon lennokkaamman tarinan Henrikin ja Lallin väleistä kuin keskiaikainen Pyhän Henrikin legenda. Tämänkin lukemista voin suositella, sillä runo on lyhyt ja kaunis. Virren tarina lienee myös tuttu lähes kaikille lukijoille. Linkin takaa sitä löytyy useita versioita, joista useimmat ovat modernimpaa tekstiä kuin edellä käyttämäni sitaatti. Näiden lisäksi on myös olemassa Pyhän Henrikin liturgia, jota luettiin keskiajalla Henrikin juhlapäivinä kirkoissa. Löysin kyseisen tekstin vain latinaksi, joten en ole käyttänyt sitä. Liturgiaa kuitenkin lainataan Pyhän Henrikin sarkofagin kannessa. Liturgiaan on kuulunut myös musiikki, jonka nuotit ovat säilyneet.
Tämä teksti alkaa olla tässä. Aion piakkoin käsitellä sarkofagin kantta ja sen kuvitukseen ja materiaalivalintoihin liittyvää symboliikkaa. Toivottavasti pidit tämänkertaisesta päivityksestä.
-Pyry von Bagh
------------------------------------------------
Lähteet:
- Wikipedia
- Legenda sancti Henrici
- Pyhän Henrikin surmavirsi
- Hiekkanen, Markus. Suomen keskiajan kivikirkot 2.ed.
SKS Helsinki 2014
Kiitos myös Ilari Aallolle kuvien tulkintaan liittyvästä vihjeestä
Kuvat ovat kaikki itse kuvaamiani, paitsi kuva keskiaikaisista nuoteista on wikipediasta.
Kuvat ovat kaikki itse kuvaamiani, paitsi kuva keskiaikaisista nuoteista on wikipediasta.
Oikolukija: Lumi Nurmi
Oikoluvun tarkistaja ja tekninen tuki: Sara Luotonen
Kaikki kuvat ovat omiani ja niiden käyttö vaatii luvan.
Kaikki kuvat ovat omiani ja niiden käyttö vaatii luvan.
Blogin kirjoittaja on väärässä. Kuningas Erikin luiden tutkiminen nykyaikaisin menetelmin on vahvistanut monet Erikin legendan väitteet. Kaikki täsmää. Kuningas Erik haavoittui päähän taistelussa suomalaisia vastaan Eurassa legendan mukaan. Yllätys, yllätys, Erikin kallosta löydettiin parantuneita vammoja. Toinen esimerkki. Legendän mukaan Erikin surmaaja hakkasi tältä jalat alta. ERikin raajojen luissa on viiltovammoja.¨Euran pitäjänhistoriassa mainitaan jo 1700-luvulla, että seudulla käytiin Erik-kuninkaan päivinä suuri taistelu. Suomessa oli ennen Ruotsinvaltaa järjestäytyneitä heimovaltioita saagojen yms. mukaan. Suomalaisten sotilasorganisaatio oli nimeltään satakunta. Kannattaa lukea kirja Muinaiset Merivallat.
VastaaPoista