Rymättylän kirkko: Synti, tuomio ja kadotus

Saariston rengastien varrella Rymättylässä sijaitsee Pyhän Jaakobin kirkko. Kirkko on 1400-luvun lopulta tai 1500-luvun alusta. Lähes täydellisestä kirjallisten lähteiden puutteen takia rakennusta ei ole voitu ajoittaa kunnolla. Joka tapauksessa kirkon maalaukset ovat varmuudella aivan keskiajan lopulta, koska niissä kuvattujen henkilöiden pukeutuminen ja hiustyyli ovat jo varsin renessanssihenkisiä, mutta pyhimyskuvien ja vihkiristien takia maalaukset ovat kuitenkin katoliselta ajalta. Sen sijaan kuvassa näkyvä krusifiksi on kuitenkin jo 1300-luvulla tehty ja on siis luultavasti reilusti yli sata vuotta ympäröivää kirkkoa vanhempi. Sitä lienee aiemmin pidetty alueella sijainneessa puukirkossa. Keskiaikaiseen tunnelmaan virittyäkseen ylläoleva kuva kannattaa kuvitella ilman penkkejä, saarnatuolia tai kuvassa näkyvän ystävällisen talonmiehen imuria. Krusifiksin alla on myös ilmeisesti sijainnut keskiajalla puinen koristeellinen aita, joka erotti alttarialueen muusta kirkosta.

Pääsalin jokainen holvi on koristeltu täyteen eeppisillä kasvikuvioilla ja ruusukkeilla. Koristelutapa sinänsä on mahdollisimman tyypillinen keskiajalle ja vastaavia löytyy useimmista Suomen keskiaikaisista kirkoista, mutta Rymättylän koristelut ovat kuitenkin tyyliltään niin omaperäisiä, että niiden perusteella on voitu selvittää itse maalari. Erittäin harvoin voidaan nimetä keskiaikaisen maalauksen tekijä. Tässä tapauksessa kuitenkin uskotaan, että maalari olisi ruotsalainen Lars Snickare. (Eli Lars "Nikkari") Ruotsista on löytynyt samalta aikakaudelta puupinnalle tehtyjä maalauksia hänen signeeraaminaan, jotka ovat luultavasti saman maalarin tekemiä. Todennäköistä tosin on, että Lars on ollut työpajan johtaja ja joku hänen alaisensa tai hänen tilaamansa ammattimaalari olisi teosten takana, sillä Larsin itse oli puuseppä ja keskiajalla oli pääasiassa kiellettyä toimia samaan aikaan sekä puuseppänä, että maalarina.

Rymättylän maalauksista riittää puhuttavaa vaikka miten, mutta käyn ensin pikaisesti läpi millaisia kuvia kirkosta löytyy.

Tämä maalauskokonaisuus löytyy heti alttarin yläpuolelta. Sen yläpaneelissa on kuvattu viimeinen tuomio. Keskellä on Jeesus, jonka kamerasta katsottuna vasemmalla puolella on Neitsyt Maria ja oikealla joku tuntematon pyhimys. Heidän alapuolellaan kuolleet nousevat haudoistaan, tullakseen joko Pyhän Pietarin saattamana paratiisiin vasemmassa laidassa tai pirujen piinaamana pedon kitaan oikeassa laidassa. Alapaneelissa on kuvattuna 12 apostolin kollegio.

Alttarilta kohti ovea katsottaessa oikealla seinustalla on kuvasarjaan kuvattuna Jeesuksen kärsimysnäytelmä ja vasemmalla on kuvattuna erilaisia pyhimyksiä. Jako ei ole täydellinen, koska vasemmalla seinustalla on toisaalta kuvattuna Jeesuksen ylösnousemus ja oikean seinustan ikkunan reunasta löytyy  Pyhän Sebastianin teloitus.

Tässä kuvassa Jeesus saa orjantappurakruunun. Kannattaa huomata, että "roomalaiset" sotilaat ovat pukeutuneet hyvin epäroomalaisesti. Jos 1500-luvun sotilaspukeutuminen kiinostaa niin tästä saa inspiraatiota. Viitoista ja koreudesta päätellen sotilaat ovat pukeutuneet erittäin hienosti tähän tilaisuuteen.

Yläpaneelista löytyy ristillä riutuva Jeesus, hänen vierellään ovat Neitsyt Maria ja poishaalistunut hahmo. Neitsyt Marian tunnistaa pääasiassa sinisestä viitasta. Sininen väri oli keskiajalla kaikkein kalleinta, joten se oli säästetty arvokkaimpaan kohteeseen, eli Marialle. Tästä syystä sininen väri on myös perinteisesti naisten väri esimerkiksi pukeutumisessa, kun taas punainen oli säästetty miehille. Nykyään tämä jako on kuitenkin jostain syytä mennyt päälaelleen. Alapaneelissa puolestaan pyhimykset Katariina Aleksandrialainen ja piispa Henrik keskustelevat keskenään jostain. Heidät voin nimetä vain siksi, että kirkon esite väittää heidän olevan Katariina ja Henrik Periaatteessa Katariinan pitäisi aina kantaa mukanaan kärrynpyörää, koska hänet hakattiin hengiltä sellaiseen sidottuna ja Henrikin pitäisi kantaa kirvestä, koska hänet tapettiin sellaisella. Tähän kuvaan nämä tunnisteet eivät ole päätyneet. Henkilöiden välillä on myös 900 vuoden aikaero, mutta hyvin ovat mahtuneet samaan kuvaan. Vasemmassa alanurkassa on pyöreä vihkiristi, joka on vähän vanhempi kuin muu kuvitus. Se kertoo, että piispa on heittänyt vihkivettä siihen, kun kirkkoa otettiin käyttöön. Niitä löytyy lähes jokaisesta keskiaikaisesta kirkosta.

Jeesus lasketaan alas ristiltä.

Tässä iloisessa perhekuvassa ovat Pyhä Anna (Jeesuksen isoäiti), Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi.
Oleellinen hahmo tässä kuvassa on luultavasti vain Pyhä Anna, koska Maria ja Jeesus ovat kuvassa lähinnä merkkaamassa, että kenestä on kyse. Keskiajan taiteessa hahmot kuvataan yleensä aina omien tunnisteidensa kanssa. Henrik seisoo Lallin päällä ja pitelee kirvestä, Katariina Aleksandrialaisella on mukanaan kärrynpyörä, Sebastian on sidottu puuhun ja paholaisella on penis esillä. Samalla tavoin Anna tunnetaan nimenomaan Jeesuksen isoäitinä, joten hänet merkataan Annaksi kuvaamalla hänen huomaansa Maria ja Jeesus.

Tässä laitetaan Pyhää Sebastiania hengiltä. Hänet on aina kuvattu tässä samassa tilanteessa, jossa häntä teloitetaan ampumalla täyteen nuolia, niin että "hän muistuttaa siiliä", kuten legendassa sanotaan. Samaisen legendan mukaan hän kuitenkin selviytyi tästä koettelemuksestaa Jumalan armosta, tullakseen myöhemmin kivitetyksi hengiltä. 

Otsikoin blogipäivitykseni "Synti, tuomio ja kadotus", sillä  mielestäni tämä teema on se, mikä erottaa tämän kirkon muista toistaiseksi näkemistäni kirkoista. Jeesuksen kärsimyksien ja pyhimyksien kuvat toistuvat kuitenkin aika lailla kirkosta toiseen samankaltaisina. Rymättylän kirkon seinissä on kuitenkin selvä synnistä, tuomiosta ja kadotuksesta varoittamisen teema. Kirkkoon astuttiin eteläpuolella olevan ikkunattoman, kynttilöin valaistun asehuoneen kautta. Tässä huoneessa, mihin ihmiset ensimmäisenä saapuivat, sijaitsee synneistä varoittava kuvasarja.

Syntien kuvastossa ensimmäisenä on viha, jota kuvaa kahden naisen riita ja heidän olkapäillään seisova paholainen. Toisen kuvan synti on jäänyt minulle epäselväksi, mutta jotain pahaa siinäkin varmaan tehdään. Naiset siis kirnuavat siinä voita, mutta jokin on selvästi vialla, koska paholainen on heidän yllään. Kolmannessa kuvassa varoitetaan ylettömästä alkoholinkäytöstä ja viimeisessä paholainen kiskoo helvettiin koreasti pukeutunutta miestä, kenties varoituksena ylpeyden synnistä. Ylpeys oli keskiajan näkökannan mukaan kuolemansynneistä kaikkein vakavin, koska siinä ihminen korvaa Jumalan itsellään. Syntikuvia oli aikanaan vielä yksi, mutta se ei ole säilynyt, niin että siitä saisi mitään selvää. Voi olla, ettei se esittänyt syntiä lainkaan.

Synnistä seuraa toki aina rangaistus, josta varoittelua ei ole unohdettu.

Oikeassa alakulmassa on pedon kita, johon sieluja syöstään. Oikeassa yläkulmassa puolestaan enkeli vie taivaaseen hyveellistä sielua.

Tässä kirkon alttariseinän yksityiskohdassa syntisiä sieluja syöstään jälleen kadotukseen. Hauskana yksityiskohtana pedon yläpuolella on piru, joka ulostaa syntisten sielujen päälle.

Onneksi kuitenkin hyveellisille sieluille on olemassa pelastus!

Samaisen alttariseinän toisella puolella Pyhä Pietari (tunnistaa avaimesta) johtaa hyveellisiä sieluja taivaan portille. Tässä kannattaa kiinnittää huomiota keskimmäisen naisen olevan raskaana. Raskaana oleminen on samankaltainen hyvän ihmisen markkeri, kuin esimerkiksi peniksen tai rahapussin esillä pitäminen oli pahan ihmisen markkeri.

Varsinaisia helvetin tai paratiisin kuvauksia en ole toistaiseksi keskiajan suomalaisesta kuvataiteesta vielä löytänyt. Samoihin aikoihin Italiassa vaikutti renessanssimestari Hieronymos Bosch, jonka taivasta ja helvettiä kuvaavia maalauksia en voi tarpeeksi suositella. Linkki wikipediaan.  Häntä ei tosin lasketa keskiajan taiteilijaksi, koska keskiajan katsotaan Italiassa päättyvän jo 1300-luvun lopussa tai viimeistään 1400-luvun puolivälissä, kun taas Suomessa se loppuu vasta 1560.

Verrattuna edellisen blogitekstini esittelemään Maarian kirkkoon Rymättylän kirkon merkittävin ero on ulkomaisten ammattimaalareiden käyttö. Ammattimaalareiden tekemät maalaukset toistavat pitkälti itseään. Niissä kuvataan pääasiassa Raamatun tapahtumia ja erityisesti Kristuksen kärsimysnäytelmää. Pyhimyksiä on myös runsaasti, mutta muita aiheita sen sijaan paljon vähemmän. Rakennusmiesten tekemät maalaukset sen sijaan ovat aihemaailmaltaan rikkaampia ja teologisesti vähemmän korrekteja. Raamatun tarinat ja pyhimyskuvat ovat paljon vähemmän hallitsevia, mutta erillaisia maagisia luultavasti vuodenkiertoon tai paholaiselta suojautumiseen liittyvää symboliikkaa sen sijaan on hyvin paljon. Myös laivat, eläinaiheet tai turnajaiskohtaukset ovat näissä alkeellisen oloisissa maalauksissa varsin yleisiä, mutta ammattimaalareiden töissä loistavat poissaolollaan.

Ero luultavasti selittyy tekijöidensä maailmankuvalla ja poikkeavilla käyttötarkoituksilla. Ammattimaalareiden työt pyrkivät olemaan tavallaan ns."köyhäinraamattuja", joista saisi tukea saarnaamiseen. Sen sijaan rakennusmestarimaalaukset luullakseni esittävät tavalliselle kansalle tutumpia ja läheisempiä aiheita ja niillä pyritään yksinkertaisempaan koristeluun tai mahdollisesti maagisiin käyttötarkoituksiin. 

Rakennusmestarimaalaukset ovat taidehistoriassa suuri kysymysmerkki. Niitä on kuitenkin ilmeisesti aikanaan käyttäjiensä toimesta arvostettu suuresti, sillä niitä löytyy monista kirkoista, myös varakkailta alueilta, eikä niitä ole useinkaan ole nähty tarpeelliseksi korvata teknisesti edistyneemmillä maalauksilla. Kaikkia ne eivät kuitenkaan aikanaankaan miellyttäneet, sillä Turun piispana 1400-luvun loppupuolella toiminut Konrad Bitz pyrki ilmeisesti kieltämään niiden tekemisen. Tästä huolimatta myös Rymättylästä löytyy muutama heikosti säilynyt laivan kuva seinistä. Konradia ei muutenkaan juuri arvostettu kansan parissa, sillä hän tuki tanskalaisia, kun he polttivat Tukholman.

Hienoa jos jaksoit loppuun asti. :) Rymättylän kirkossa on niin ikään valitettavan vaikea käydä. Kirkko on auki vain tapahtumien yhteydessä, eli pääasiassa sunnuntai aamuisin. Ottamalla suntioon yhteyttä kirkkoon saattaa päästä sisälle. Hän on ystävällinen mies. Kesäisin kirkko on sen sijaan tiekirkkona ja siten auki arkipäivisin. Näiden esittelemieni kuvien lisäksi kirkosta löytyy yhä lisää kuvia nähtäväksi ja useita keskiaikaisia puuveistoksia. Suosittelen käymistä.

-Pyry von Bagh

---------------------------------------
Kaikki kuvat ovat omiani. Niiden käyttö vaatii minun lupani.