Blogini tämänkertainen päivitys alkaa 1400-luvulla tehdyllä Pyhän Yrjänän pyhimyskaapilla. Aikanaan siihen on siis kuulunut ovi ja sen on täten voinut kaapin tavoin myös sulkea. Kyseessä on yksi niistä yli 800 puuveistoksesta, jotka ovat Suomessa keskiajalta säilyneet. Huonon makunsa vuoksi jälkipolvet eivät ole juurikaan arvostaneet näitä veistoksia ja niitä lienee tuhoutunut vuosisatojen saatossa huomattavasti enemmän kuin mitä niitä on meille säilynyt. Hyvin luultavasti puuveistokset olivat yksi johtavista taiteenmuodoista keskiajan Suomessa.
Yllä näkyvä puuveistos on siis Pyhän Yrjänän pyhimyskaappi, joka löytyy Rymättylän kirkosta. Se on luultavasti tehty 1400-luvulla. Ajoitus on pakostakin hyvin epätarkka, koska Suomen keskiajan puuveistoksia on hyvin vaikea ajoittaa kunnolla. Veistos edustaa niin kutsuttua lyypekkiläistä tyyliä, mutta se saattaa olla myös kotimaista työtä. Itse hahmo, Pyhä Yrjänä, on alun alkaen ollut varsin tyypillinen varhaiskristillinen marttyyri, joka teloitettiin, koska hän ei halunnut sotilaana osallistua kristittyjen vainoihin. Keskiajan mittaan Pyhään Yrjänään liitettiin myös legenda, jossa hän surmaa lohikäärmeen, jolle kyläläiset oli pakotettu syöttämään nuoria neitoja. Palkkioksi tästä hän saa luonnollisesti prinsessan. Tarinassa ainoa epäsovinnainen kohta on tämä naisen palkkioksi saaminen, koska perinteisesti pyhimyslegendoissa korostetaan protagonistin kieltäymystä seksuaalisuudesta.
Tämä pyhimyskaappi on omistettu piispa Henrikille, ja se on tehty 1400-luvun alkupuolella. Teos sijaitsee Pyhän Henrikin kirkossa Nousiaisissa. Tässä veistoksessa mielenkiintoista on se, että veistoksen alkuperäinen maalipinta on säilynyt hyvin suurelta osin. Keskiajalla kaikki puuveistokset koristeltiin vähintäänkin erittäin paksulla maalipinnalla. Vallitsevan näkemyksen mukaan itse puinen veistos on enemmänkin alusta, jonka päälle varsinainen teos on sitten maalattu. Puupinta oli ennen maalaamista tapana päällystää paksulla kerroksella eläimen rasvasta tehdyn liisterin ja kalkkijauheen seosta, jota sitten tasoiteltiin liimaamalla sen päälle kangasta, jonka päälle maalikerros tuli. Ajatellaan, että tämän tarkoituksena on ollut peittää halpa ja heikosti arvostettu materiaali eli puu. Tiettävästi näiden veistosten tekijöinä arvostettiin ensisijaisesti juuri maalareita eikä kuvanveistäjiä. Keskiajalla oli ylipäätään tapana arvottaa hyvin voimakkaasti erilaisia käsityön lajeja ja maalarit olivat yleensä paljon arvostetumpia kuin puunveistäjät. Toisaalta sepät ja varsinkin kultasepät olivat arvostetumpia kuin maalarit. Jaottelu ei kuollut kovin nopeasti keskiajan jälkeenkään, vaan esimerkiksi Leonardo Da Vinci puhui päiväkirjoissaan toistuvasti siitä, millä kaikilla tavoin maalarit ovatkaan ylevämpiä ihmisiä kuin kuvanveistäjät.
Maalaamisen lisäksi keskiajan puuveistoksia tiedetään toisinaan koristellun myös pukemalla niitä vaatteisiin tai antamalla niille koruja. Yllä olevasta veistoksesta tiedetään, että reformaation aikaan kruunu takavarikoi siltä silkkikangasta, jolla hahmojen vaatteet oli päällystetty, ja yhteensä 67 kultapalasta, joilla hahmot oli koristeltu. Luultavasti kyse ei ole ainutkertaisesta koristelutavasta, mutta itse en ole törmännyt missän säilyneisiin silkkivaatteisiin tai kultapaloihin, eikä niistä taida olla paljoakaan varmoja tietoja. Kalliit materiaalit ovat kuitenkin mahdollisesti olleet hyvin oleellinen osa veistoksen sanomaa. Keskiajan taiteessa materiaalien symboliarvolla on todennäköisesti hyvin suuri merkitys. Muualta Euroopasta löytyy lukuisia esimerkkejä tarkoituksellisesta matala- ja korkea-arvoisten materiaalien yhdistelystä. Tausta-ajatuksena tässä on se, että halpojen ja kalliiden materiaalien dynamiikka vertautuu Kristuksen luonteeseen toisaalta ihmisenä ja toisaalta jumalana. Teorian sovellettavuus on tässä tapauksessa kuitenkin kiistanalaista, koska uskotaan, että teosten puisuutta on yritetty peittää. Materiaaleilla on kuitenkin myös syvällisempi merkitys kuin rehvastella kirkon rakentajan varakkuudella, vaikka se lienee ollut myös hyvin tärkeää.
Veistoksen hahmoina näkyvät Jeesuksen isoäiti Pyhä Anna ja hänen tyttärensä Neitsyt Maria. Marian sylissä pitäisi olla vielä Jeesus, mutta tämä ei ole säilynyt. Näiden kolmen hahmon muodostama kokonaisuus toistuu 1400-luvun taiteessa hyvin usein, minkä uskotaan liittyvän birgittalaismunkkien ja -nunnien vaikutukseen.
Kuvan Jeesus ja Maria ovat osa Rymättylän kirkosta löytyvää alttarikaappia. Veistos on luultavasti ulkomaista tuotantoa ja ilmeisesti myös tehty 1400-luvun mittaan. Lähes kaikki Suomen keskiaikaiset veistokset ja maalaukset ovat toisintoja yleiseurooppalaisista malleista. Vastaavia kuvauksia Mariasta pitelemässä Jeesuksen ruumista löytyy muualtakin Euroopasta ja tunnetuin versio lienee Michelangelon marmorista veistämä patsas, jota säilytetään Vatikaanissa. Tällaisten veistosten ilmaantuminen 1300-luvun Euroopassa kuvastaa myöhäiskeskiajalla tapahtunutta muutosta Jeesus-hahmon kuvauksissa. Varhaiskeskiajalla ei juuri koskaan tehty krusifikseja tai muita kuvauksia Jeesuksesta, jossa tämä olisi kärsivä hahmo. Vanhoissa kuvauksissa Jeesus on kuoleman voittaja ja hänet kuvataan usein kruunupäisenä kuninkaana. 1300–1400-luvuilla Euroopan kulttuuri kokee suuren muutoksen mustan surman ja muutenkin vaikeiden aikojen myötä. Syntyy toisenlainen kuvaus Jumalasta. Enää ei korosteta vain ilosanomaa ja kuoleman voittoa, vaan myös Jeesuksen kärsimystä. Uuden kuvaustavan on kenties ollut tarkoitus toimia toivon antajana ihmisille vaikeina aikoina, joita esimerkiksi ruttovuosina oli aivan riittämiin. Tässä versiossa huomio kuitenkin kiinnittyy ensisijaisesti Mariaan ja hänen kärsimykseensä äitinä. Neitsyt Marian kärsimys on ilmeisesti tarkoitettu samaistumisen kohteeksi naisille.
Sitten vielä muutama patsas, joista minulla ei ole niin paljon puhuttavaa, mutta joita on hauska näyttää.
Jälleen kerran Rymättylän kirkosta löytyvä 1400-luvun puuveistos. Hahmo esittää luultavasti jotakuta antiikin ajan marttyyria, mutta oikeaa tietoa minulla ei ole.
Tässä on Pyhä Ambrosius, joka on yksi kristillisen teologian oppi-isistä 300-luvulta. Veistos on tehty 1500-luvulla Suomessa. Tekijä on luultavasti ulkomaalainen, koska lähes kaikki veistäjät olivat ulkomaalaisia. Mitään varmuutta tekijästä ei toki ole. Teos sijaitsee Katariinan kirkossa.
Puuveistoksia löytyy useimmista keskiaikaisista kirkoista ja lukuisista museoista. Olen kuvannut niitä varsin paljon ja vielä enemmän on vielä kuvaamatta, joten tulen käsittelemään puuveistoksia myöhemminkin. Luultavasti vielä ainakin kahdessa tai kolmessa erillisessä blogitekstissä.
-Pyry von Bagh
------------------------------------------------
Lähteet:
-Hiekkanen, Markus. Suomen keskiajan kivikirkot 2ed.
SKS Helsinki 2014
-Ars 1: Suomen taide
Otava Keuruu 1987
-Kessler, Herbert. Seeing Medieval Art
Broadview Press Ontario 2004
-Wikipedia
Oikolukija: Lumi Nurmi
Tekninen tuki, kielikonsultti: Sara Luotonen
Kaikki kuvat ovat omiani ja niiden käyttö vaatii luvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti