Uskonto?
Kaikissa Suomen peruskouluissa ja lukioissa on oppiaine, jossa opetetaan "uskontoa". Siellä oppilaille kerrotaan heidän "omasta uskonnostaan" ja selitetään, miten maailmalla on olemassa "muita uskontoja", joista suurimmat yhdessä kristinuskon kanssa muodostavat kokonaisuuden "maailmanuskonnot". Modernille länsimaiselle ihmiselle on yleensä varsin intuitiivista puhua "uskonnosta" ja jakaa ihmisiä "ei-uskonnollisiin" ja "uskonnollisiin" ihmisiin. Vastaavasti puhumme varsin ongelmattomasti myös vaikkapa uskonnosta antiikin Kreikassa tai Afrikan alkuperäisistä uskonnoista. Oletamme, että uskonnollisuus on jotain universaalia, kaikkia kulttuureita koskevaa. Vähän väliä voimme lukea tutkimuksista, joissa väitetään, että tällä "uskonnoksi" kutsumallamme ilmiöllä on peräti biologinen pohja.
Mikä on "uskonto"?
"Uskonto" on pohjimmiltaan leima, jonka annamme jollekin kulttuuriselle rakennelmalle ja jolla erotamme sen muusta kulttuurista omaksi kokonaisuudekseen. Käsitteelle on yritetty kehittää kaikenlaisia määritelmiä, mutta yksikään niistä ei ole tullut yleisesti hyväksytyksi ja yhä vahvemmin näyttää siltä, ettei yleisesti hyväksyttyä määritelmää ole myöskään tulossa. Tämän blogitekstin innoittaja Brent Nongbri on varsin osuvasti todennut, että uskonto on mitä tahansa, mikä muistuttaa tarpeeksi paljon protestanttista kristinuskoa. Kun siis pohdimme, että onko jokin uskonto, niin oikeasti vertaamme sitä protestanttiseen kristinuskoon ja mietimme, että onko yhtäläisyyksiä tarpeeksi tätä leimaa varten.
Kaikissa Suomen peruskouluissa ja lukioissa on oppiaine, jossa opetetaan "uskontoa". Siellä oppilaille kerrotaan heidän "omasta uskonnostaan" ja selitetään, miten maailmalla on olemassa "muita uskontoja", joista suurimmat yhdessä kristinuskon kanssa muodostavat kokonaisuuden "maailmanuskonnot". Modernille länsimaiselle ihmiselle on yleensä varsin intuitiivista puhua "uskonnosta" ja jakaa ihmisiä "ei-uskonnollisiin" ja "uskonnollisiin" ihmisiin. Vastaavasti puhumme varsin ongelmattomasti myös vaikkapa uskonnosta antiikin Kreikassa tai Afrikan alkuperäisistä uskonnoista. Oletamme, että uskonnollisuus on jotain universaalia, kaikkia kulttuureita koskevaa. Vähän väliä voimme lukea tutkimuksista, joissa väitetään, että tällä "uskonnoksi" kutsumallamme ilmiöllä on peräti biologinen pohja.
Koristekuva Taivassalon kirkosta.
Tehty 1460-luvun loppupuolella
Mikä on "uskonto"?
"Uskonto" on pohjimmiltaan leima, jonka annamme jollekin kulttuuriselle rakennelmalle ja jolla erotamme sen muusta kulttuurista omaksi kokonaisuudekseen. Käsitteelle on yritetty kehittää kaikenlaisia määritelmiä, mutta yksikään niistä ei ole tullut yleisesti hyväksytyksi ja yhä vahvemmin näyttää siltä, ettei yleisesti hyväksyttyä määritelmää ole myöskään tulossa. Tämän blogitekstin innoittaja Brent Nongbri on varsin osuvasti todennut, että uskonto on mitä tahansa, mikä muistuttaa tarpeeksi paljon protestanttista kristinuskoa. Kun siis pohdimme, että onko jokin uskonto, niin oikeasti vertaamme sitä protestanttiseen kristinuskoon ja mietimme, että onko yhtäläisyyksiä tarpeeksi tätä leimaa varten.
Suurin osa ihmiskunnan historiasta on kuitenkin pärjätty ilman tätä käsitettä. Yhdessäkään kulttuurissa ennen valistuksen ajan Eurooppaa, ei ole tunnettu sellaista käsitettä kuin "uskonto". Sana kyllä löytyy hyvin usein vanhojen tekstien käännöksistä, mutta kyseessä on varsin kyseenalainen käännös. Esimerkiksi latinan kielen sana "religio" on kyllä ollut käytössä antiikista lähtien, mutta sen merkitys on muuttunut hyvin paljon. Alun alkaen sana on tarkoittanut varauksellista suhtautumista johonkin asiaan, siitä se sitten eteni tarkoittamaan erilaisia kieltoja. Myöhäisantiikissa ja keskiajalla termillä viitattiin niihin ajatusmalleihin ja toimintoihin, joilla Jumalaa palvotaan. Esimerkiksi kirkkoisä Augustinus käytti käsitettä "vera religio", joka suomennetaan usein "oikeaksi uskoksi" ilman, että käännöksen ongelmallisuus on kovin ilmeinen. Augustinus ja häntä tulkinneet keskiajan teologit eivät kuitenkaan käyttäneet tässä käsitettä "religio" likimainkaan modernissa mielessä. Ei esimerkiksi ollut useita religioita. Niitä oli kaksi: oikea ja väärä. Oikea religio oli joko katolisen kirkon virallinen oppi, tai ajatus ideaalisesta Jumalan palvonnasta, jota ehkä joskus muinoin olisi harjoitettu. Vääriä olisivat sitten kaikki mahdolliset näistä poikkeavat tavat palvoa Jumalaa, jumalia, tavat hahmottaa maailmaa, filosofiset ajatukset, luonnontieteelliset pohdinnat, tai ylipäätään mikä tahansa inhimillinen toiminta, joka on jotenkin ristiriidassa oikean religion kanssa. Sanalla religio oli kuitenkin suuri määrä muitakin merkityksiä yhtäaikaisesti läpi koko keskiajan. Se saattoi tarkoittaa munkkivalan alla elämistä, yksinkertaisesti palvontaa, sitoutumista johonkin tai sitten ihan vain sitä varauksellista asennetta johonkin, kuten antiikin aikoina.
Okei. Keskiajalla ei ollut sanaa "uskonto", entäs sitten?
Uskonnon käsitteen puuttuminen tarkoittaa, että aina kun sanomme jotakin vanhan ajan ilmiötä uskonnoksi tai uskonnolliseksi, niin me olemme asettaneet siihen leiman, jota siinä ei alunperin ollut. Näin tehdessämme olemme erottaneet menneiden aikojen kulttuurista osan, joka ei ennen ollut erillään. Erotettuamme sen omaksi kokonaisuudekseen ja nimettyämme sen, olemme käytännössä luoneet jotain uutta, mitä ei alun alkaen ollut. Siksi on tavallaan hyvin hassua puhua vaikkapa muinaisen Kreikan tai Rooman uskonnoista. Jos olisit kysynyt roomalaiselta, että mikä on hänen uskontonsa, niin hän ei olisi ymmärtänyt kysymystä.
Nykyään ajattelemme uskonnot usein omina toisistaan erillisinä kokonaisuuksinaan. On olemassa erikseen kristinusko, buddhalaisuus, islam ja monia muita uskontoja. Keskiajalla asia nähtiin aivan toisin. Virallisen katolisen näkemyksen mukaan oli olemassa oikeaoppisia kristittyjä, kerettiläisiä ja pakanoita. Kerettiläiset olivat kristittyjä, jotka kuitenkin jostain syystä olivat vakavasti erehtyneet jostakin. Tällaisia ryhmiä olivat esimerkiksi kataarit, manikealaiset tai vaikkapa muslimit. Nykyään manikealaisuutta ja islamia pidetään omina erillisinä uskontoinaan, mutta siihen aikaan kristityt näkivät heidät erehtyneinä kristittyinä. Sama toimii toki niinkin päin, että muslimien mielestä kristityt olivat pohjimmiltaan samaa porukkaa kuin hekin, mutta useimmille heistä Muhammedin ilmoitus ei vain ollut tullut perille. Sanon "useimmille", koska alun alkaen "muslimi" ja "kristitty" eivät olleet toisiaan poissulkevia määreitä. Sama ihminen saattoi aivan hyvin olla sekä muslimi, että kristitty. (Hyvin harvoin.) Manikealaiset sen sijaan kutsuivat itseään kristityiksi ja kaikkia muita kristittyjä he kutsuivat semikristityiksi (semichristianos).
Pakanat puolestaan olivat katolisen näkemyksen mukaan raukkaparkoja, jotka eivät olleet löytäneet herran valoa lainkaan. Suhtautuminen heidän uskomuksiinsa vaihteli välinpitämättömästä äärimmäisen tuomitsemisen kautta siihen, että heidän ajatuksensa sittenkin jollain tapaa heijastelivat katolista uskoa. Näihin ryhmiin suhtautuminen riippui hyvin paljon kulloisestakin tarpeesta. Jos vaikkapa muslimien kanssa käytiin kauppaa, niin he olivat erehtyneitä uskonveljiä, mutta ristiretkien tuoksinnassa he olivat jumalattomia pakanoita. Pohjoisen pakanajumaliin suhtauduttiin vaihtelevasti joko paholaisen viettelyksinä, mukavina kansantarinoina tai sitten pyrittiin selittämään, kuinka esimerkiksi Thor oli sittenkin Troijan kuninkaan Priamoksen lapsenlapsi.
Varsinkin oppimattoman väen keskuudessa hyvin tyypillinen tapa suhtautua uskonnolliseen toiseuteen oli olla huomaamatta sitä ylipäätään. Yläpuolisessa kuvassa on esimerkkinä jatulintarha, joka on nykynäkökulmasta vahvasti pakanallinen symboli. Se kuitenkin löytyy Maarian kirkon seinästä monien muiden maagisten ja nykynäkökulmasta pakanallisten symbolien joukosta. Samoin keskiajalla oli pyhä Josafat (tai Yosaphat, Iosophat yms.) oli erittäin suosittu pyhimys läpi Euroopan, vaikka hän onkin itse asiassa se samainen buddha, joka perusti buddhalaisuuden. Ranskasta puolestaan löytyy vielä 1300-luvultakin merkkejä erilaisten esineiden ja eläinten asettamisesta mukaan vainajan hautaan, jotta vainajalla olisi sitten nämä esineet tai eläimet käytössään hänen matkallaan tuonpuoleisessa. Käytäntö on jälleen kerran nykynäkökulmasta pakanallinen, mutta tällä tavoin haudatut ja heidän läheisensä tuskin pitivät itseään tämän takia vähemmän kristittyinä.
Miksi tämä on tärkeä tieto armon vuonna 2015?
Ajattelemme helposti, että uskonto on jotain, mitä löytyy aina ja kaikista kulttuureista. Syitä tälle etsitään nykyään usein ihmisten biologiasta tai evolutiivisesta valintaedusta, joka hypoteettisesti ottaen voitaisiin uskonnolla saavuttaa. En väitä, että moiset ajatukset olisivat huuhaata, mutta on mielestäni varsin ongelmallista, että me länsimaalaiset keksimme termin "uskonto" ja iskemme sen leiman sitten kaikkiin kulttuureihin joita on tai on koskaan ollut, ihmetelläksemme sitten kohta, että miksi sellainen löytyy kaikista kulttuureista.
Silloin tällöin pohditaan kysymystä, että onko X uskonto. X voi olla vaikkapa kommunismi, kapitalismi tai kungfutselaisuus. Tällöin pohjimmiltaan vertailemme sitä protestanttiseen kristinuskoon tai sen kautta uskonnoiksi määrittelemiimme asioihin, minkä tämän jälkeen mietimme, että onko yhtäläisyyksiä löytynyt tarvittava määrä. Mielestäni tällainen pohdinta ei aina ole mielekästä. Uskontotieteessä esitetäänkin nykyään, että meidän ei tulisi miettiä, onko jokin uskonto. Oikea kysymys kuuluu: Voisiko X olla jotenkin paremmin ymmärrettävissä, jos miettisimme sitä uskonnon käsitteen avulla?
Mielestäni tässä näkyy nyt yksi syy, että miksi historian kulttuureja ylipäätään kannattaa tutkia. Me hahmotamme maailmaa erilaisten käsitteiden ja kategorioiden avulla. Ajattelumme perustuu niin vahvasti näihin käsitteisiin, että pidämme niitä luonnollisina ja itsestäänselvinä. Havaitessamme, että käsitteemme ja sitä kautta ajattelumme on historiallisesti rakentunutta, huomamme oman ajattelumme kulttuurisidonnaisuuden. Historiantutkimus opettaa näin meille asioita itsestämme.
-Pyry von Bagh
------------------------------------------------------
Palautetta saa ehdottomasti antaa! :) Erityisesti tekstin tyylistä kaivataan mielipiteitä. Entä oliko tätä kiva lukea? Kiinnostiko ylipäätään? Onko toiveita tulevien aiheiden suhteen?
Lähteet:
Nongbri, Brent. Before Religion - A History of a Modern Concept.
Yale University Press, New Haven and London 2013
Hamilton, Bernard. Religion in the Medieval West, 2nd ed.
Hodder Education. London 2003
Koristekuva Kalannin kirkosta
Tehty ehkä 1450-luvulla
Okei. Keskiajalla ei ollut sanaa "uskonto", entäs sitten?
Uskonnon käsitteen puuttuminen tarkoittaa, että aina kun sanomme jotakin vanhan ajan ilmiötä uskonnoksi tai uskonnolliseksi, niin me olemme asettaneet siihen leiman, jota siinä ei alunperin ollut. Näin tehdessämme olemme erottaneet menneiden aikojen kulttuurista osan, joka ei ennen ollut erillään. Erotettuamme sen omaksi kokonaisuudekseen ja nimettyämme sen, olemme käytännössä luoneet jotain uutta, mitä ei alun alkaen ollut. Siksi on tavallaan hyvin hassua puhua vaikkapa muinaisen Kreikan tai Rooman uskonnoista. Jos olisit kysynyt roomalaiselta, että mikä on hänen uskontonsa, niin hän ei olisi ymmärtänyt kysymystä.
Nykyään ajattelemme uskonnot usein omina toisistaan erillisinä kokonaisuuksinaan. On olemassa erikseen kristinusko, buddhalaisuus, islam ja monia muita uskontoja. Keskiajalla asia nähtiin aivan toisin. Virallisen katolisen näkemyksen mukaan oli olemassa oikeaoppisia kristittyjä, kerettiläisiä ja pakanoita. Kerettiläiset olivat kristittyjä, jotka kuitenkin jostain syystä olivat vakavasti erehtyneet jostakin. Tällaisia ryhmiä olivat esimerkiksi kataarit, manikealaiset tai vaikkapa muslimit. Nykyään manikealaisuutta ja islamia pidetään omina erillisinä uskontoinaan, mutta siihen aikaan kristityt näkivät heidät erehtyneinä kristittyinä. Sama toimii toki niinkin päin, että muslimien mielestä kristityt olivat pohjimmiltaan samaa porukkaa kuin hekin, mutta useimmille heistä Muhammedin ilmoitus ei vain ollut tullut perille. Sanon "useimmille", koska alun alkaen "muslimi" ja "kristitty" eivät olleet toisiaan poissulkevia määreitä. Sama ihminen saattoi aivan hyvin olla sekä muslimi, että kristitty. (Hyvin harvoin.) Manikealaiset sen sijaan kutsuivat itseään kristityiksi ja kaikkia muita kristittyjä he kutsuivat semikristityiksi (semichristianos).
Pakanat puolestaan olivat katolisen näkemyksen mukaan raukkaparkoja, jotka eivät olleet löytäneet herran valoa lainkaan. Suhtautuminen heidän uskomuksiinsa vaihteli välinpitämättömästä äärimmäisen tuomitsemisen kautta siihen, että heidän ajatuksensa sittenkin jollain tapaa heijastelivat katolista uskoa. Näihin ryhmiin suhtautuminen riippui hyvin paljon kulloisestakin tarpeesta. Jos vaikkapa muslimien kanssa käytiin kauppaa, niin he olivat erehtyneitä uskonveljiä, mutta ristiretkien tuoksinnassa he olivat jumalattomia pakanoita. Pohjoisen pakanajumaliin suhtauduttiin vaihtelevasti joko paholaisen viettelyksinä, mukavina kansantarinoina tai sitten pyrittiin selittämään, kuinka esimerkiksi Thor oli sittenkin Troijan kuninkaan Priamoksen lapsenlapsi.
Varsinkin oppimattoman väen keskuudessa hyvin tyypillinen tapa suhtautua uskonnolliseen toiseuteen oli olla huomaamatta sitä ylipäätään. Yläpuolisessa kuvassa on esimerkkinä jatulintarha, joka on nykynäkökulmasta vahvasti pakanallinen symboli. Se kuitenkin löytyy Maarian kirkon seinästä monien muiden maagisten ja nykynäkökulmasta pakanallisten symbolien joukosta. Samoin keskiajalla oli pyhä Josafat (tai Yosaphat, Iosophat yms.) oli erittäin suosittu pyhimys läpi Euroopan, vaikka hän onkin itse asiassa se samainen buddha, joka perusti buddhalaisuuden. Ranskasta puolestaan löytyy vielä 1300-luvultakin merkkejä erilaisten esineiden ja eläinten asettamisesta mukaan vainajan hautaan, jotta vainajalla olisi sitten nämä esineet tai eläimet käytössään hänen matkallaan tuonpuoleisessa. Käytäntö on jälleen kerran nykynäkökulmasta pakanallinen, mutta tällä tavoin haudatut ja heidän läheisensä tuskin pitivät itseään tämän takia vähemmän kristittyinä.
Miksi tämä on tärkeä tieto armon vuonna 2015?
Ajattelemme helposti, että uskonto on jotain, mitä löytyy aina ja kaikista kulttuureista. Syitä tälle etsitään nykyään usein ihmisten biologiasta tai evolutiivisesta valintaedusta, joka hypoteettisesti ottaen voitaisiin uskonnolla saavuttaa. En väitä, että moiset ajatukset olisivat huuhaata, mutta on mielestäni varsin ongelmallista, että me länsimaalaiset keksimme termin "uskonto" ja iskemme sen leiman sitten kaikkiin kulttuureihin joita on tai on koskaan ollut, ihmetelläksemme sitten kohta, että miksi sellainen löytyy kaikista kulttuureista.
Silloin tällöin pohditaan kysymystä, että onko X uskonto. X voi olla vaikkapa kommunismi, kapitalismi tai kungfutselaisuus. Tällöin pohjimmiltaan vertailemme sitä protestanttiseen kristinuskoon tai sen kautta uskonnoiksi määrittelemiimme asioihin, minkä tämän jälkeen mietimme, että onko yhtäläisyyksiä löytynyt tarvittava määrä. Mielestäni tällainen pohdinta ei aina ole mielekästä. Uskontotieteessä esitetäänkin nykyään, että meidän ei tulisi miettiä, onko jokin uskonto. Oikea kysymys kuuluu: Voisiko X olla jotenkin paremmin ymmärrettävissä, jos miettisimme sitä uskonnon käsitteen avulla?
Mielestäni tässä näkyy nyt yksi syy, että miksi historian kulttuureja ylipäätään kannattaa tutkia. Me hahmotamme maailmaa erilaisten käsitteiden ja kategorioiden avulla. Ajattelumme perustuu niin vahvasti näihin käsitteisiin, että pidämme niitä luonnollisina ja itsestäänselvinä. Havaitessamme, että käsitteemme ja sitä kautta ajattelumme on historiallisesti rakentunutta, huomamme oman ajattelumme kulttuurisidonnaisuuden. Historiantutkimus opettaa näin meille asioita itsestämme.
-Pyry von Bagh
------------------------------------------------------
Palautetta saa ehdottomasti antaa! :) Erityisesti tekstin tyylistä kaivataan mielipiteitä. Entä oliko tätä kiva lukea? Kiinnostiko ylipäätään? Onko toiveita tulevien aiheiden suhteen?
Lähteet:
Nongbri, Brent. Before Religion - A History of a Modern Concept.
Yale University Press, New Haven and London 2013
Hamilton, Bernard. Religion in the Medieval West, 2nd ed.
Hodder Education. London 2003
Blogistani ja sen tulevista aiheista voi lukea lisää täältä.
Kaikki kuvat ovat omiani ja niiden käyttö vaatii luvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti