Uppsalan tuomiokirkko: Kolme pyhimystä ja länsimaisen kulttuurin huipentuma

Armon vuonna 1270 aloitettiin Uppsalassa rakentamaan suurinta ja monumentaalisinta rakennusta, joka oli tänne maailman pohjoiseen äärilaitaan kuuna päivänä rakennettu, tai mahdollisesti edes tultaisiin rakentamaan. Vastaperustettu Uusi-Uppsala tarvitsi kirkon, josta johdettaisiin nykyisen Suomen, Ruotsin, Norjan, Huippuvuorten ja Grönlannin alueen kirkollista toimintaa. Vuonna 1435 valmistuikin lopulliseen asuunsa Uppsalan tuomiokko (Uppsala domkyrka), josta tuli heti Ruotsin kansallispyhättö ja kuninkaallinen kirkko seuraavaksi 300 vuodeksi. Noiden vuosisatojen aikana kaikki Ruotsin kuninkaalliset kruunajaiset, kastajaiset, häät ja hautajaiset järjestettiin tässä nimenomaisessa kirkossa. Kyseessä on yhä tänä päivänä Pohjois-Euroopan suurin uskonnollinen rakennus ja ylivoimaisesti valtavin ja eeppisin paikka, jota tässä blogissa ollaan käsitelty. Valitettavasti kaikkea kirkon sisältämää keskiaikaista taidetta ei saada käsiteltyä yhdessä tekstissä, vaan tätä kirkkoa tullaan käsittelemään useassa erillisessä päivityksessä.

Millainen miehen on oltava?

"Kynttilähipsteri" Maarian kirkosta 1400-luvun alkupuoliskolta.

 Kannattaa huomata, että hänellä on päässään muodikas baskeri, kuten tekstin anekauppiaallakin.

Millainen mies saa olla? Millainen miehen pitää olla? Saako joku mieheksi kutsuttu sanoa olevansa nainen? Tällaiset kysymykset ovat yhä nykyään yhtä ajankohtaisia kuin aina ennenkin. Nykyäänkin moni voi tuntea vastenmielisyyttä liian feminiinisesti esiintyvää miestä kohtaan ja transnaiset kohdata transmiehiä enemmän ennakkoluuloja. Meillä on siis olemassa jonkinlainen ideaalikuva maskuliinisesta miehuudesta, johon karikarisoiden kuuluu saunamakkaran syöminen saunan jälkeen ja inttikokemuksilla kerskailu. Vastaava ihanne maskuliinisesta miehuudesta ei ollut tuntematon keskiajallakaan. Keskiajan miesihanne oli kenties erillainen, mutta hyvin yhä nykypäivänäkin tunnistettavissa. Seuraavassa Canterburyn tarinoista saadussa otteessa kertoja kuvailee naismaista miestä - anekauppiasta.

Keskiaikalukupiiri jatkuu! Luettavana teoksena Beowulf

Alkuperäisen käsikirjoituksen ensimmäinen sivu. Kirjoitettu n.1000 jaa. 

Wikimedia Commons

Harrastatko lukemista? Pidätkö kirjoista? Vai onko sinulla vain paljon aikaa? Kirjakahvilan keskiaikalukupiiri on juuri sinua varten! Järjestän yhteistyössä Turun Kirjakahvilan kanssa keskiaikaisen kirjallisuuden lukupiirin, joka kokoontuu kerran kuussa käsittelemään aikakauden kirjallisuuden helmiä. Jokaista tapaamista varten valitaan jokin keskiajan kaunokirjallinen teos, johon lukupiirin osallistujien toivotaan tutustuvan etukäteen, esimerkiksi lukemalla kirjan mahdollisimman suurilta osin läpi. Tämä ei kuitenkaan ole ehdoton välttämättömyys. Paikalle on kyllä erittäin tervetullut, vaikka kirjaa ei olisi saanutkaan käsiinsä tai sitä ei olisi ehtinyt lukemaan. Erittäin suositeltavaa kirjan lukeminen kuitenkin on. 

Pienimuotoinen joulupäivitys

Jeesus-lapsi ja Neitsyt Maria ottavat vastaan itämaan tietäjien lahjat. Kuva on yksityiskohta 1400-luvulla Ruotsissa tehdystä papin kaavusta.

Uppsalan tuomiokirkon museo

Rakkaat lukijat! Päivä päivältä lähestyy länsimaisen kulttuurin suurin vuotuinen juhla, jota myös jouluksi kutsutaan. Saagoja ja tikku-ukkoja ei ole järjestänyt suureellisia joulukalentereita, taikka käsittele keskiajan joulunviettoa akateemisesti, mutta tämän yhden blogitekstin olen kuitenkin aiheesta saanut tehtyä. Opintokiireiden vuoksi en ole hirveästi perehtynyt keskiajan jouluun, mutta jonkin verran jouluun liittyvää kuvitusta olen onnistunut löytämään. 

Keskiajan hämärät töherrykset ja oudot veistokset

Oletko kyllästynyt modernin maailman pintakiiltoiseen ja tekopirteään taiteeseen? Tekeekö mielesi jotain todella hämärää ja epämääräistä? Olet tullut oikeaan ystävä hyvä, sillä tänään blogissa Saagoja ja tikku-ukkoja esitellään joitain kaikkein epämääräisimmistä ja oudoimmista löydöistä, mitä olen tehnyt keskiajan taiteesta. Tänään ei käsitellä jo miljoonaan kertaan nähtyjä kuvia ristillä riippuvista jumalanpojista tai rääkättävistä pyhimysparoista. Sen sijaan tuoretta näkökulmaa historiaan haetaan kuvista, joiden merkitys on vähintäänkin epäselvä.

Pyhä Barbara ja sadistinen erotiikka keskiajan kirkossa

Nykyään jos sanotaan, että "on oltava kuin kirkossa", tarkoitetaan sillä mahdollisimman hillittyä ja siveää käytöstä. Kirkoissa istutaan hiljaa ja yritetään olla nukahtamatta. Ei heti ajattelisi, että tällaiseen tilanteeseen sopisi mitenkään seksi, erotiikka tai alastomuus. Keskiajallakaan erotiikka kirkoissa ei ollut mitenkään kovin tyypillistä, mutta tästä huolimatta Suomessa Kalannin kirkossa on säilytetty Pyhä Barbaran alttarikaappia. Nykyään se on valitettavasti siirretty Kansallismuseoon. Kyseisen alttarikaapin oviin on kuvattu Pyhän Barbaran legenda ja erityisesti sen pääkohta, eli hänen kiduttamisensa ja marttyyrikuolemansa. Kuolemasta on kuva ylempänä.

Vaksalan kirkko: Luonnottomuudet ja perisynti

Saagoja ja tikku-ukkoja on tehnyt löytöretken läntisen naapurimaamme Uppsalaksi kutsuttuun kaupunkiin ja löytänyt sieltä toinen toistaan eeppisempiä keskiaikaisia kuvauskohteita. Ensimmäisenä lähempään käsittelyyn nostan Vaksalan kirkon (Vaksala kyrkan), joka erottuu muista toistaiseksi käsitellyistä keskiaikaisista kirkoista harvinaisen elävillä ja informatiivisilla kattomaalauksillaan –  tyypillisen keskiaikaisen kirkon maalaukset kun muodostuvat lähinnä suuresta pyhimyssarjasta ja mahdollisesti Jeesuksen kärsimysnäytelmästä. Vaksalan kirkon maalaukset sen sijaan esittävät lähes kaikki tapahtumia eivätkä niinkään henkilöitä. Näitä tapahtumakuvauksia reunustavat kummajaishahmot, joiden rooli jää itselleni ainakin jossain määrin epäselväksi. Nyt nähtävillä olevat maalaukset lienevät kaikki 1400-luvulla eläneen Albertus Pictorin (Albertus Piirtäjä) työryhmän maalaamia. Osa maalauksista lienee kuitenkin tehty jo aikaisemmin tuntemattoman maalariryhmän toimesta 1300-luvun loppupuolella. Itse kirkko on 1100-luvun tuotantoa.

Fiilistelyä Uppsalan matkasta

Saagoja ja tikku-ukkoja -blogi on suuria vaaroja ja vaivoja uhmaten lähtenyt kuvausmatkalle entiseen emämaahamme Ruotsiin. Matkan tavoitteena oli alun alkaen kiertää ainakin Tukholmassa, Sigtunassa ja Uppsalassa kuvaamassa keskiaikaisia kohteita blogiani varten. Täällä paikan päällä tarjonnan runsaus on kuitenkin ylittänyt kaikki odotukseni! Aikani ei mitenkään riitä useampaan paikkaan, vaan keskityn kuvaamaan vain Uppsalan alueen keskiaikaisia nähtävyyksiä. Kahden ympäripyöreän työpäivän verran olen ehtinyt jo kuvaamaan ja ainakin yksi suuri kuvauspäivä on vielä edessäpäin. Tämänkertainen blogiteksti ei siis ole akateemishenkinen yritys valottaa keskiajan kulttuuria ja taidetta, vaan enemmän sellainen päiväkirjahenkinen fiilistelyteksti, jossa kerron lähinnä kuvien avulla, että mitäs sitä on tullutkaan nähtyä.

Kertomus Gísl Illuginpojasta: Verikosto ja oikeussalidraama

 "Paholaislaiva" Korppoon kirkosta. Maalattu 1400-luvulla.

"Kuningas Magnúsin aikaan Islannista tuli Norjaan mies, jonka nimi oli Gísl; hänen isänsä oli Illugi Thórvaldinpoika, Thórvaldrin isä oli Illugi Mustan veli Tindr. 

Gísl oli seitsemäntoista vuotias kun hän saapui Norjaan. Hän ei paljon itsestään puhunut ja välillä hän oli pitkään puhumaton. Hän pääsi asumaan mahtimiehen luo; tämän nimi oli Forbordin Hákon. Gísl oli hänen luonaan talven yli, mutta mikään ei tuntunut häntä kiinnostavan eikä hän ollut koskaan iloinen."

Blogini kulkee nimellä "Saagoja ja tikku-ukkoja", mutta suureksi häpeäkseni en ole tätä ennen kirjoittanut yhdestäkään oikeasta saagasta mitään. Tätä valtavaa aukkoa täyttämään valitsin ensimmäiseksi käsiteltäväksi saagaksi Kertomuksen Gísl Illuginpojasta. Tarina on jostain syystä nimetty "kertomukseksi" eikä suinkaan "saagaksi" islanninkielisessä alkuperäisteoksessa, mutta katson sen silti edustavan saagoja Onhan se on kirjoitettu Islannissa 1000-luvun lopulla ja muotonsa puolesta se on vähintäänkin hyvin lähellä saagoiksi kutsuttuja saagoja. Tämän nimenomaisen teoksen valitsin käsiteltäväksi, koska se on lyhyt ja samalla mahdollisimman geneerinen aikakautensa edustaja. Tarinan keskeisimmät teemat eli verikosto, äijäily ja oikeussalidraama ovat erittäin tyypillisiä aiheita Pohjoismaiden varhaisessa kirjallisuudessa. Tekstistä on myös havaittavissa kirjoitusajankohtansa jännite vanhan pakanuuden ja kristinuskon välillä. 

Taivassalon kirkko: Kidutusta ja kummajaisia

Pyhän Barbaran marttyyrikuolema.

Tervetuloa kanssani matkalle keskiajan kuvataiteeseen. Tarjolla on pyhiä miehiä, naisia, kummajaisia, ja hirviöitä, kuten myös runsaasti raakuutta ja julmuutta. Kohteenani on Taivassalon keskiaikainen kivikirkko Kustavista. Itse kirkko on rakennettu joskus 1400-luvun alkuvuosikymmeninä, mutta suurin osa nähtävillä olevista maalauksista on 1460-luvun lopulta. Kirkon maalaukset ovat syntyneet useassa erässä, mutta nykyään nähtävillä olevat maalaukset ovat pääasiassa niin kutsutun "Taivassalon ryhmän" maalaama kokonaisuus. Kyseessä on sama maalariryhmä, joka on maalannut myös Kalannin kirkon maalaukset, joita käsittelin edellisessä kirkkomaalaustekstissäni. Tästä syystä Taivassalon ja Kalannin kirkkojen maalaukset ovat hyvin pitkälti keskenään samanlaisia. Nyt luettava artikkeli on myös sikäli virstanpylväs blogini historiassa, että Taivassalon kirkko oli viimeinen kirkkorakennus, jonka kuvaamiseen käytin tavallista pokkaria. Tulevien artikkeleiden kuvilta on siis lupa odottaa parempaa laatua.

Canterburyn tarinat: Kuinka monta miestä saa naisella olla?

Pyhä Birgitta Taivassalon kirkosta. Maalaus 1460-luvun lopulta.

 "KOKEMUS riittäis, vaikka päällä maan

ei mitään kirjat kertois, kuvaamaan

minunkin suullani ja tarkoitan aivan,

avioliiton surkeuden ja vaivan.

Olenhan, hyvät herrat, jälkeen sen,

kun olin kaksitoistavuotinen,

vihille kirkkoon vienyt viisi miestä - 

ylistys Jumalalle siitä tiestä." 

Kuinka keskiajan nainen koki asemansa perheessään ja yhteisössään? Oliko hän kenties pelkkä tahdoton objekti, jolla ei ollut mitään sananvaltaa elämäänsä? Miehensä alistama kotiorja? Vaiko kenties sittenkin jotain aivan muuta? Vallitsevan kuvan mukaan naisen osa keskiajalla oli alistua miesten tahtoon ja tiukkaan moraalikoodistoon. Tämä on kuitenkin vain osatotuus. Keskiajan naisella oli yhtä monta osaa kuin oli naisiakin. Siksi aionkin tänään esitellä Bathin rouvan ja hänen miesseikkailunsa. Kyseessä on toki fiktiivinen henkilö Canterburyn tarinoista, mahdollisesti osin karikatyrisoitu, luultavasti poikkeuksellinen hahmo ja valitettavasti mieskirjailijan luomus. Uskon kuitenkin hänen kertomuksensa avaavan meille edes jonkin verran keskiajan ihmisten ajatuksia ja asenteita liittyen naisen asemaan ja parisuhteeseen. 

Oliko keskiajalla taidetta?

Säilynyt palanen Pyhän Laurentiuksen grillaamisesta vuodelta 1470. Paikkana Kalannin kirkko.

Mitä on taide?

Kaikilla tätä tekstiä lukevilla lienee jonkinlainen näkemys siitä, mitä tarkoitetaan sanalla "taide". Wikipediassa taiteen on määritelty tarkoittavan yleisesti kaikkia niitä toimintoja ja tuotteita, joilla ihminen aistein havaittavin keinoin koettaa herättää toisissa kokemiaan tunnevaikutuksia. Kyseessä on varsin pelkistetty määritelmä. Monesti taiteen käsitteeseen liitetään huomattavasti korkealentoisempia pohdintoja. Etsiessäni materiaalia tätä tekstiä varten, löysin esimerkiksi seuraavanlaista pohdintaa taiteesta:

    "Taide on uuden etsimistä, todellisuutemme uutta ja tuoretta tulkintaa. ... Taiteen tulee asettaa tutut ja turvalliset mielipiteet ja näkemykset uudelleen arvioitaviksi ja näyttää tietä uuteen tai ainakin hapuilla uuteen suuntaan. ... taide on hyvin henkilökohtaista, intiimiä."

Keskiaikalukupiiri alkaa! Ensimmäisenä kirjana Canterburyn tarinat

 Canterburyn tarinoiden kuvitusta vuodelta 1492. Kuva: Wikimedia Commons

Harrastatko lukemista? Pidätkö kirjoista? Vai onko sinulla vain paljon aikaa? Kirjakahvilan keskiaikalukupiiri on juuri sinua varten! Järjestän yhteistyössä Turun Kirjakahvilan kanssa keskiaikaisen kirjallisuuden lukupiirin, joka kokoontuu kerran kuussa käsittelemään aikakauden kirjallisuuden helmiä. Jokaista tapaamista varten valitaan jokin keskiajan kaunokirjallinen teos, johon lukupiirin osallistujien toivotaan tutustuvan etukäteen, esimerkiksi lukemalla kirjan mahdollisimman suurilta osin läpi.

Blogin synty, tarkoitus ja tulevaisuus

Tänään en aio kirjoittaa keskiaikaisista kirkkomaalauksista tai vuosisatojen mittaan patinoituneesta kirjallisuudesta. Aion sen sijaan puhua tänään itsestäni, kuinka kaikki sai alkunsa, miksi teen tätä ja mihin suuntaan aion blogiani luotsata internetin ihmemaassa. Tähän asti blogini on pysynyt tiukasti asiassa, enkä ole juuri mitenkään tuonut itseäni esille. Tämä blogiteksti on poikkeus sääntöön.

Kuinka kaikki sai alkunsa?

Yliopisto-opintojeni alkuvaiheessa näin eräässä kirjassa kuvan.  Kuva oli muuttava kaiken, vaikka en sitä vielä silloin ymmärtänytkään. Laitan sen tähän.

Kuva on Maarian kirkosta. Tehty 1400-luvun alkupuolella. 

Kuva teki minuun absurdiudellaan suuren vaikutuksen. Jossain yhä käytössä olevan kirkon seinällä on kuva tikku-ukko paholaisesta, jolla on penis. Päätin, että tämä on nähtävä paikan päällä. Saamattomuuden ja erinäisten ongelmien vuoksi minulla meni yli vuosi toteuttaa suunnitelmani. Vierailusta tuli kuitenkin käänteentekevä kokemus. Kyseinen kirkkohan on täynnä toinen toistaan oudompia kuvia, joiden katselu sai minut innostumaan ihan tosissani keskiajan taiteesta.

Kalannin kirkko: Taiteilijoita ja mesenaatteja

Antiokian piispaa Erasmusta tapetaan vinssaamalla hänen sisäelimensä ulos, samalla kun hänen jalkojaan keitetään padassa.

Oma intoni keskiaikaiseen taiteeseen sai alkunsa Maarian kirkon kömpelöistä töherryksistä. Vielä nykyäänkin keskiajan muurareiden tekemät tikku-ukot ja kryptiset symbolit herättävät itsessäni suurempia intohimoja kuin ammattimaalareiden teknisesti edistyneemmät teokset. Siitä huolimatta tämän blogitekstin aihe eli Kalannin kirkko on ehdottomasti yksi suosikeistani Suomen keskiaikaisten kohteiden joukossa. Kirkon seinät ovat täpöten täynnä maalauksia, joiden tekninen taso on kenties parasta, mitä Suomesta löytyy. Kirkko itsessään on rakennettu joskus 1430–1450, ja ensimmäinen maalariryhmä saapui Ruotsin Upplannista suhteellisen pian rakentamisen jälkeen. Tuolloin koristeltiin kirkon sakasti eli takahuone. Pääosa kirkon maalauksista on kuitenkin toisen, ilmeisesti kaksihenkisen maalausryhmän vuosina, 1470–1471 tekemiä. Nämä kaksi mestaria kuuluivat yhteensä noin kuusihenkiseen maalariryhmään, jonka uskotaan toimineen maalareina yhdeksässä suomalaisessa kivikirkossa 1400-luvun loppupuolella. Ryhmää on aikaisemmin kutsuttu "Kalannin koulukunnaksi", mutta nykyään nimitys "Taivassalon ryhmä" alkaa saada suosiota. Eriävät ilmaukset johtuvat siitä, että alkujaan Kalannin kirkkoa pidettiin ensimmäisenä ryhmän koristelemana kirkkona, mutta nykyään uskotaan, että he olisivat sittenkin maalanneet Taivassalon kirkon ensin.

Rakkausballadit: Petollinen poikaystävä ja oikeudenmukainen lohikäärme

Maalaus on Taivassalon kirkosta. Maalattu 1400-luvun alkupuolella. Suomenkielinen selite on lisätty vuonna 1890 konservoinnin yhteydessä.

Keskiajan ihmisten parisuhteista ajatellaan usein, että ne olivat sukujen järjestämiä avioliittoja, joissa vielä puberteettiaan kokematon tyttö naitetaan aikuiselle miehelle. Tällaisen liiton ensisijainen – ja yleensä ainoa – motiivi olisi ollut joko taloudellinen tai poliittinen. Minkäänlaisia romansseja ei tietenkään olisi siedetty näiden liittojen ulkopuolella. Ankeaa kuvaa keskiajan ihmisten parisuhteista korostaa entisestään katolisen kirkon virallinen kanta, jonka mukaan avioliitossakin elävän naisen olisi mielellään pidättäydyttävä seksuaalisesta kanssakäymisestä. Jos miehen painostuksesta ja lasten saamiseksi seksiä oli pakko harrastaa, niin vain lähetyssaarnaaja-asennossa ja ilman minkäänlaista ehkäisyä. Kaikki tämä on tavallaan totta.

Tämä on toki osatotuus keskiajan ihmisten pariutumisesta ja seksuaalisuudesta, mutta virallisen totuuden ulkopuolella ja kansan syvien rivien keskuudessa moni asia oli aivan toisin. Suomen keskiajalta on säilynyt useita balladilauluja, jotka kertovat paljon henkilökohtaisempaa tarinaa keskiajan ihmisten tunteista ja ajatuksista.

Keskiajan puu-ukot

Blogini tämänkertainen päivitys alkaa 1400-luvulla tehdyllä Pyhän Yrjänän pyhimyskaapilla. Aikanaan siihen on siis kuulunut ovi ja sen on täten voinut kaapin tavoin myös sulkea. Kyseessä on yksi niistä yli 800 puuveistoksesta, jotka ovat Suomessa keskiajalta säilyneet. Huonon makunsa vuoksi jälkipolvet eivät ole juurikaan arvostaneet näitä veistoksia ja niitä lienee tuhoutunut vuosisatojen saatossa huomattavasti enemmän kuin mitä niitä on meille säilynyt. Hyvin luultavasti puuveistokset olivat yksi johtavista taiteenmuodoista keskiajan Suomessa.

Legenda sancti Henrici (Pyhän Henrikin legenda)

Noin 25 kilometrin päässä Turusta keskellä Varsinais-Suomen idyllisiä peltomaisemia sijaitsee Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkko. Kyseinen kirkko sijaitsee juuri sillä paikalla, johon perimätiedon mukaan Suomen suojeluspyhimys Pyhä Henrik on haudattu. Vuosisatojen mittaan Henrikin ruumis on pala kerrallaan siirretty sinne sun tänne, mutta kirkosta löytyy yhä hauta, jonka päälle asetettiin 1400-luvun alussa tummasta kalkkikivestä valmistettu ja kuparilevyillä koristeltu sarkofagi. Sarkofagi ei oikeastaan ole koskaan sisältänyt palastakaan yhdenkään ihmisen ruumiista, eli se on oikeastaan kenotafi. Se on siis tehty täysin itseisarvoiseksi muistotaide-esineeksi. Arkun reuna kertoo Pyhän Henrikin legendan (Legenda sancti Henrici) sellaisena kuin se keskiajalla tunnettiin. Aloitan blogitekstini kertomalla tämän tarinan. Tulen tekemään piakkoin uuden päivityksen, jossa käsittelen itse sarkofagia taide-esineenä ja analysoin sen symboliikkaa, tekstejä, materiaalivalintoja ja muuta sellaista.

Siis: Olipa kerran kauan sitten...

Katariinan kirkko: Pyhä marttyyri ja pyhempi anorektikko

Keskelle Turun ylioppilaskylää on piilotettu yksi Turun kolmesta keskiaikaisesta kirkosta. Alkujaan Kaarinan kirkkona tunnettu pienehkö kivikirkko rakennettiin 1400-luvun puolivälin rakennusbuumissa, kuten useimmat muutkin Suomen keskiaikaiset kivikirkot. Kirkon suunnittelijana ja rakennustöiden johtana toimi anonyymi rakennusmestari Saksan Mecklenburgista.Hän ilmeisesti olisi halunnut tehdä kirkosta suuremman ja komeamman lisäämällä kirkon länsipäätyyn kaksi tornia Keski-Euroopan katedraalien tapaan, mutta paikalliset kirkonmiehet pitivät järjestelyä liian kalliina ja erikoisena. Nykyinen meille säilynyt kirkko on kuitenkin myöhemmin rakennettua eteistä lukuunottamatta sellainen, johon keskiajalla päädyttiin. Yllä olevasta kuvasta saa keskiaikaisen kuvittelemalla tuolit pois, ison krusifiksin roikkumaan katosta etummaisten pilarien väliin ja sen alle aidan. Myöskään urkuparvea, josta tämä kuva on otettu, ei keskiajalla ollut.

Keskiajan uskonto – oliko sitä?

 Uskonto?

Kaikissa Suomen peruskouluissa ja lukioissa on oppiaine, jossa opetetaan "uskontoa". Siellä oppilaille kerrotaan heidän "omasta uskonnostaan" ja selitetään, miten maailmalla on olemassa "muita uskontoja", joista suurimmat yhdessä kristinuskon kanssa muodostavat kokonaisuuden "maailmanuskonnot". Modernille länsimaiselle ihmiselle on yleensä varsin intuitiivista puhua "uskonnosta" ja jakaa ihmisiä "ei-uskonnollisiin" ja "uskonnollisiin" ihmisiin. Vastaavasti puhumme varsin ongelmattomasti myös vaikkapa uskonnosta antiikin Kreikassa tai Afrikan alkuperäisistä uskonnoista. Oletamme, että uskonnollisuus on jotain universaalia, kaikkia kulttuureita koskevaa. Vähän väliä voimme lukea tutkimuksista, joissa väitetään, että tällä "uskonnoksi" kutsumallamme ilmiöllä on peräti biologinen pohja.

 Koristekuva Taivassalon kirkosta.

Tehty 1460-luvun loppupuolella

Runo-Edda: Oddrunin itku

Tervetuloa takaisin pimeimmän keskiajan runouden pariin! Ajattelin luoda Edda-runoista lyhyen juttusarjan blogiini. En aio esitellä yksitellen jokaista tunnettua muinaisislantilaista runoa, mutta joitain esimerkkejä aion vielä antaa. Niiden ohella toki käsittelen paljon muuta runoutta, kirjallisuutta, kirkkotaidetta ja ties mitä. Näiden runojen esitteleminen yksittäin on tavallaan hiukan keinotekoista, koska niiden kerääjä on pyrkinyt asettelemaan ne tavallaan kronologiseen järjestykseen. Tavoitteena on ollut luoda yhtenäinen eepos. Runoissa myös esiintyy samoja henkilöitä, ja ne toisinaan muodostavat karkeasti tarinajatkumoita. Kuitenkin jokainen runo on oma itsenäinen kokonaisuutensa, jotka runojen kerääjä on vain liittänyt yhteen. Ne ovat syntyneet eri aikoina ja epäkronologisessa järjestyksessä, eivätkä niiden tarinat lainkaan aina pidä yhtä.

Tänään esittelen Oddrunin itkua, joka on peräisin 1000-luvun lopulta tai 1100-luvun alusta ja on osa Codex Regiuksen runokokoelmaa. Runon taustoja tunnetaan huonosti, koska sitä ei löydetty mistään muusta käsikirjoituksesta, eikä sen henkilöistä useimpia tavata muissa meille säilyneissä runoissa. Runosta itsestään on tosin pääteltävissä, että sen tarina sijoitetaan hunnien keskuuteen Länsi-Rooman kaatumisen ajoille. Toisaalta tarinassa mainitaan eräs Tanskassa sijaitseva saari. Tarinan lähtökohta on, että kuningas Heidrekrin naimaton tytär Borgny on juuri synnyttämässä. Synnytys ei ota vain sujuakseen, joten synnytystä avittamaan kutsutaan Oddrun. Oddrunin avulla synnytys onnistuu, mutta sitten herää kysymys, miksi naimaton Borgny oli raskaana.

Nousiaisten kirkko: Pyhä Henrik ja väkivaltaiset tikku-ukot

Matkamme keskiajan taiteeseen jatkuu tällä kertaa Pyhän Henrikin kirkossa Nousiaisissa. Lähes jokainen Suomessa koulunsa käynyt lienee kuullut legendan Suomen kansallispyhimyksestä piispa Henrikistä ja kuinka muuan Lalli surmasi hänet kirveellä Köyliöjärven jäällä. Vähemmän tunnettua on, että niin ikään legendojen ja perimätiedon mukaan suurin osa hänen toiminnastaan Suomessa tapahtui Nousiaisissa, ja sinne hänet olisi myös haudattu. Tämä kaikki olisi tapahtunut noin 1150-luvulla kuningas Eerik Pyhän toimeenpaneman ensimmäisen ristiretken aikoihin.

Ensimmäinen ristiretki kokonaisuudessaan saattaa hyvinkin olla pelkkää legendaa, mutta varmuudella tiedetään, että Suomen kristillistämisen ajan keskus oli Nousiaisissa, kunnes piispa Tuomaan aikana (? - 1245) se siirrettiin Koroistenniemelle nykyiseen Turkuun. Sitä, milloin kristillinen kirkko oikeasti aloitti toimintansa Nousiaisissa, ei ole tiedossa. Legendan mukaan siellä olisi sijainnut kirkko jo 1150 -luvulla, mutta kaivauksissa ei ole löytynyt tuolta ajalta mitään. Sen sijaan sieltä löytyy manner-Suomen vanhin kivikirkko n.1420-luvulta. Tuosta kirkosta on puhe tänään. (Olen aikaisemmin laittanut joitain kuvia tuosta kirkosta blogiini ja väittänyt niiden olevan peräisin 1440-luvulta, mikä luultavasti on virheellinen tieto. Korjaan kun kerkiän.)

Runo-Edda: Völundrin laulu

Vastoin yleistä luuloa blogini ei suinkaan käsittele vain kirkkotaidetta, vaan keskiajan taidetta ja kulttuuria laajemmin. Blogini aiherajauksista ja suunnittelemistani tulevista aiheista voi lukea täältä.
Tänään käsittelen muinais-skandinaavisen runouden suurta mestariteosta, eli Runo-Eddaa.

Mikä ihmeen keskiaikainen kirjallisuus?

Jos olet käynyt lukiota Suomessa, olet joutunut lukemaan äidinkielen viitoskurssin, jossa käsitellään länsimaisen kirjallisuuden historiaa. Kurssilla käsitellään yllättävänkin laajasti esimerkiksi antiikin tai rokokoon kirjallisuutta, mutta keskiaika jätetään tylysti lähes täysin huomiotta. Tältä tuhannen vuoden ajanjaksolta nostetaan esille vain Boccaccion Decamerone ja Danten Divina Comedia. Ne ovat varmasti kumpikin hienoja teoksia, mutta otanta on todella kapea keskiajan rikkaasta kirjallisesta perinnöstä. Tässä blogissa pyrin laajentamaan tätä kuvaa keskiajan kirjallisuudesta ja toivon mukaan innoittamaan ihmisiä tutustumaan myös muihin kirjoihin. Erityisesti aion kirjoittaa varhaiskeskiajan skandinaavisesta kirjallisuudesta, mikä alkaa tänään.

Rymättylän kirkko: Synti, tuomio ja kadotus

Saariston rengastien varrella Rymättylässä sijaitsee Pyhän Jaakobin kirkko. Kirkko on 1400-luvun lopulta tai 1500-luvun alusta. Lähes täydellisestä kirjallisten lähteiden puutteen takia rakennusta ei ole voitu ajoittaa kunnolla. Joka tapauksessa kirkon maalaukset ovat varmuudella aivan keskiajan lopulta, koska niissä kuvattujen henkilöiden pukeutuminen ja hiustyyli ovat jo varsin renessanssihenkisiä, mutta pyhimyskuvien ja vihkiristien takia maalaukset ovat kuitenkin katoliselta ajalta. Sen sijaan kuvassa näkyvä krusifiksi on kuitenkin jo 1300-luvulla tehty ja on siis luultavasti reilusti yli sata vuotta ympäröivää kirkkoa vanhempi. Sitä lienee aiemmin pidetty alueella sijainneessa puukirkossa. Keskiaikaiseen tunnelmaan virittyäkseen ylläoleva kuva kannattaa kuvitella ilman penkkejä, saarnatuolia tai kuvassa näkyvän ystävällisen talonmiehen imuria. Krusifiksin alla on myös ilmeisesti sijainnut keskiajalla puinen koristeellinen aita, joka erotti alttarialueen muusta kirkosta.

Maarian kirkko: Piruja ja pyhimyksiä

Blogini ensimmäinen kohde eli Maarian kirkko löytyy vajaan neljän kilometrin päästä Turun keskustasta. Kirkon uskotaan olevan rakennettu joskus 1400-luvun puolivälissä ja että sitä olisi edeltänyt noin 1200-luvulla rakennettu puinen kirkko samalla paikalla. Rakennusajankohdasta ei kuitenkaan ole aivan täyttä varmuutta ja erillaiset ajoitusmenetelmät ovat tuottaneet myös toisenlaisia lukuja, mutta johonkin on tyydyttävä.

Blogin synty

 Moi!

Tervetuloa lukemaan Saagoja ja tikku-ukkoja -blogia! Blogi on otettu käyttöön tänään, enkä siis ole ehtinyt tuottaa muuta sisältöä kuin tämän avauspäivityksen. Lisää sisältöä on kuitenkin tulossa aivan lähipäivinä, sillä tarvittava taustatyö on hyvin pitkälti jo tehty.  Jos siis eksyit sivustolle, etkä löydä muuta sisältöä kuin tämän tekstin niin tule muutaman päivän kuluttua uudestaan.