Rakkausballadit: Petollinen poikaystävä ja oikeudenmukainen lohikäärme

Maalaus on Taivassalon kirkosta. Maalattu 1400-luvun alkupuolella. Suomenkielinen selite on lisätty vuonna 1890 konservoinnin yhteydessä.

Keskiajan ihmisten parisuhteista ajatellaan usein, että ne olivat sukujen järjestämiä avioliittoja, joissa vielä puberteettiaan kokematon tyttö naitetaan aikuiselle miehelle. Tällaisen liiton ensisijainen – ja yleensä ainoa – motiivi olisi ollut joko taloudellinen tai poliittinen. Minkäänlaisia romansseja ei tietenkään olisi siedetty näiden liittojen ulkopuolella. Ankeaa kuvaa keskiajan ihmisten parisuhteista korostaa entisestään katolisen kirkon virallinen kanta, jonka mukaan avioliitossakin elävän naisen olisi mielellään pidättäydyttävä seksuaalisesta kanssakäymisestä. Jos miehen painostuksesta ja lasten saamiseksi seksiä oli pakko harrastaa, niin vain lähetyssaarnaaja-asennossa ja ilman minkäänlaista ehkäisyä. Kaikki tämä on tavallaan totta.

Tämä on toki osatotuus keskiajan ihmisten pariutumisesta ja seksuaalisuudesta, mutta virallisen totuuden ulkopuolella ja kansan syvien rivien keskuudessa moni asia oli aivan toisin. Suomen keskiajalta on säilynyt useita balladilauluja, jotka kertovat paljon henkilökohtaisempaa tarinaa keskiajan ihmisten tunteista ja ajatuksista.

Keskiajan puu-ukot

Blogini tämänkertainen päivitys alkaa 1400-luvulla tehdyllä Pyhän Yrjänän pyhimyskaapilla. Aikanaan siihen on siis kuulunut ovi ja sen on täten voinut kaapin tavoin myös sulkea. Kyseessä on yksi niistä yli 800 puuveistoksesta, jotka ovat Suomessa keskiajalta säilyneet. Huonon makunsa vuoksi jälkipolvet eivät ole juurikaan arvostaneet näitä veistoksia ja niitä lienee tuhoutunut vuosisatojen saatossa huomattavasti enemmän kuin mitä niitä on meille säilynyt. Hyvin luultavasti puuveistokset olivat yksi johtavista taiteenmuodoista keskiajan Suomessa.

Legenda sancti Henrici (Pyhän Henrikin legenda)

Noin 25 kilometrin päässä Turusta keskellä Varsinais-Suomen idyllisiä peltomaisemia sijaitsee Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkko. Kyseinen kirkko sijaitsee juuri sillä paikalla, johon perimätiedon mukaan Suomen suojeluspyhimys Pyhä Henrik on haudattu. Vuosisatojen mittaan Henrikin ruumis on pala kerrallaan siirretty sinne sun tänne, mutta kirkosta löytyy yhä hauta, jonka päälle asetettiin 1400-luvun alussa tummasta kalkkikivestä valmistettu ja kuparilevyillä koristeltu sarkofagi. Sarkofagi ei oikeastaan ole koskaan sisältänyt palastakaan yhdenkään ihmisen ruumiista, eli se on oikeastaan kenotafi. Se on siis tehty täysin itseisarvoiseksi muistotaide-esineeksi. Arkun reuna kertoo Pyhän Henrikin legendan (Legenda sancti Henrici) sellaisena kuin se keskiajalla tunnettiin. Aloitan blogitekstini kertomalla tämän tarinan. Tulen tekemään piakkoin uuden päivityksen, jossa käsittelen itse sarkofagia taide-esineenä ja analysoin sen symboliikkaa, tekstejä, materiaalivalintoja ja muuta sellaista.

Siis: Olipa kerran kauan sitten...

Katariinan kirkko: Pyhä marttyyri ja pyhempi anorektikko

Keskelle Turun ylioppilaskylää on piilotettu yksi Turun kolmesta keskiaikaisesta kirkosta. Alkujaan Kaarinan kirkkona tunnettu pienehkö kivikirkko rakennettiin 1400-luvun puolivälin rakennusbuumissa, kuten useimmat muutkin Suomen keskiaikaiset kivikirkot. Kirkon suunnittelijana ja rakennustöiden johtana toimi anonyymi rakennusmestari Saksan Mecklenburgista.Hän ilmeisesti olisi halunnut tehdä kirkosta suuremman ja komeamman lisäämällä kirkon länsipäätyyn kaksi tornia Keski-Euroopan katedraalien tapaan, mutta paikalliset kirkonmiehet pitivät järjestelyä liian kalliina ja erikoisena. Nykyinen meille säilynyt kirkko on kuitenkin myöhemmin rakennettua eteistä lukuunottamatta sellainen, johon keskiajalla päädyttiin. Yllä olevasta kuvasta saa keskiaikaisen kuvittelemalla tuolit pois, ison krusifiksin roikkumaan katosta etummaisten pilarien väliin ja sen alle aidan. Myöskään urkuparvea, josta tämä kuva on otettu, ei keskiajalla ollut.

Keskiajan uskonto – oliko sitä?

 Uskonto?

Kaikissa Suomen peruskouluissa ja lukioissa on oppiaine, jossa opetetaan "uskontoa". Siellä oppilaille kerrotaan heidän "omasta uskonnostaan" ja selitetään, miten maailmalla on olemassa "muita uskontoja", joista suurimmat yhdessä kristinuskon kanssa muodostavat kokonaisuuden "maailmanuskonnot". Modernille länsimaiselle ihmiselle on yleensä varsin intuitiivista puhua "uskonnosta" ja jakaa ihmisiä "ei-uskonnollisiin" ja "uskonnollisiin" ihmisiin. Vastaavasti puhumme varsin ongelmattomasti myös vaikkapa uskonnosta antiikin Kreikassa tai Afrikan alkuperäisistä uskonnoista. Oletamme, että uskonnollisuus on jotain universaalia, kaikkia kulttuureita koskevaa. Vähän väliä voimme lukea tutkimuksista, joissa väitetään, että tällä "uskonnoksi" kutsumallamme ilmiöllä on peräti biologinen pohja.

 Koristekuva Taivassalon kirkosta.

Tehty 1460-luvun loppupuolella

Runo-Edda: Oddrunin itku

Tervetuloa takaisin pimeimmän keskiajan runouden pariin! Ajattelin luoda Edda-runoista lyhyen juttusarjan blogiini. En aio esitellä yksitellen jokaista tunnettua muinaisislantilaista runoa, mutta joitain esimerkkejä aion vielä antaa. Niiden ohella toki käsittelen paljon muuta runoutta, kirjallisuutta, kirkkotaidetta ja ties mitä. Näiden runojen esitteleminen yksittäin on tavallaan hiukan keinotekoista, koska niiden kerääjä on pyrkinyt asettelemaan ne tavallaan kronologiseen järjestykseen. Tavoitteena on ollut luoda yhtenäinen eepos. Runoissa myös esiintyy samoja henkilöitä, ja ne toisinaan muodostavat karkeasti tarinajatkumoita. Kuitenkin jokainen runo on oma itsenäinen kokonaisuutensa, jotka runojen kerääjä on vain liittänyt yhteen. Ne ovat syntyneet eri aikoina ja epäkronologisessa järjestyksessä, eivätkä niiden tarinat lainkaan aina pidä yhtä.

Tänään esittelen Oddrunin itkua, joka on peräisin 1000-luvun lopulta tai 1100-luvun alusta ja on osa Codex Regiuksen runokokoelmaa. Runon taustoja tunnetaan huonosti, koska sitä ei löydetty mistään muusta käsikirjoituksesta, eikä sen henkilöistä useimpia tavata muissa meille säilyneissä runoissa. Runosta itsestään on tosin pääteltävissä, että sen tarina sijoitetaan hunnien keskuuteen Länsi-Rooman kaatumisen ajoille. Toisaalta tarinassa mainitaan eräs Tanskassa sijaitseva saari. Tarinan lähtökohta on, että kuningas Heidrekrin naimaton tytär Borgny on juuri synnyttämässä. Synnytys ei ota vain sujuakseen, joten synnytystä avittamaan kutsutaan Oddrun. Oddrunin avulla synnytys onnistuu, mutta sitten herää kysymys, miksi naimaton Borgny oli raskaana.

Nousiaisten kirkko: Pyhä Henrik ja väkivaltaiset tikku-ukot

Matkamme keskiajan taiteeseen jatkuu tällä kertaa Pyhän Henrikin kirkossa Nousiaisissa. Lähes jokainen Suomessa koulunsa käynyt lienee kuullut legendan Suomen kansallispyhimyksestä piispa Henrikistä ja kuinka muuan Lalli surmasi hänet kirveellä Köyliöjärven jäällä. Vähemmän tunnettua on, että niin ikään legendojen ja perimätiedon mukaan suurin osa hänen toiminnastaan Suomessa tapahtui Nousiaisissa, ja sinne hänet olisi myös haudattu. Tämä kaikki olisi tapahtunut noin 1150-luvulla kuningas Eerik Pyhän toimeenpaneman ensimmäisen ristiretken aikoihin.

Ensimmäinen ristiretki kokonaisuudessaan saattaa hyvinkin olla pelkkää legendaa, mutta varmuudella tiedetään, että Suomen kristillistämisen ajan keskus oli Nousiaisissa, kunnes piispa Tuomaan aikana (? - 1245) se siirrettiin Koroistenniemelle nykyiseen Turkuun. Sitä, milloin kristillinen kirkko oikeasti aloitti toimintansa Nousiaisissa, ei ole tiedossa. Legendan mukaan siellä olisi sijainnut kirkko jo 1150 -luvulla, mutta kaivauksissa ei ole löytynyt tuolta ajalta mitään. Sen sijaan sieltä löytyy manner-Suomen vanhin kivikirkko n.1420-luvulta. Tuosta kirkosta on puhe tänään. (Olen aikaisemmin laittanut joitain kuvia tuosta kirkosta blogiini ja väittänyt niiden olevan peräisin 1440-luvulta, mikä luultavasti on virheellinen tieto. Korjaan kun kerkiän.)

Runo-Edda: Völundrin laulu

Vastoin yleistä luuloa blogini ei suinkaan käsittele vain kirkkotaidetta, vaan keskiajan taidetta ja kulttuuria laajemmin. Blogini aiherajauksista ja suunnittelemistani tulevista aiheista voi lukea täältä.
Tänään käsittelen muinais-skandinaavisen runouden suurta mestariteosta, eli Runo-Eddaa.

Mikä ihmeen keskiaikainen kirjallisuus?

Jos olet käynyt lukiota Suomessa, olet joutunut lukemaan äidinkielen viitoskurssin, jossa käsitellään länsimaisen kirjallisuuden historiaa. Kurssilla käsitellään yllättävänkin laajasti esimerkiksi antiikin tai rokokoon kirjallisuutta, mutta keskiaika jätetään tylysti lähes täysin huomiotta. Tältä tuhannen vuoden ajanjaksolta nostetaan esille vain Boccaccion Decamerone ja Danten Divina Comedia. Ne ovat varmasti kumpikin hienoja teoksia, mutta otanta on todella kapea keskiajan rikkaasta kirjallisesta perinnöstä. Tässä blogissa pyrin laajentamaan tätä kuvaa keskiajan kirjallisuudesta ja toivon mukaan innoittamaan ihmisiä tutustumaan myös muihin kirjoihin. Erityisesti aion kirjoittaa varhaiskeskiajan skandinaavisesta kirjallisuudesta, mikä alkaa tänään.

Rymättylän kirkko: Synti, tuomio ja kadotus

Saariston rengastien varrella Rymättylässä sijaitsee Pyhän Jaakobin kirkko. Kirkko on 1400-luvun lopulta tai 1500-luvun alusta. Lähes täydellisestä kirjallisten lähteiden puutteen takia rakennusta ei ole voitu ajoittaa kunnolla. Joka tapauksessa kirkon maalaukset ovat varmuudella aivan keskiajan lopulta, koska niissä kuvattujen henkilöiden pukeutuminen ja hiustyyli ovat jo varsin renessanssihenkisiä, mutta pyhimyskuvien ja vihkiristien takia maalaukset ovat kuitenkin katoliselta ajalta. Sen sijaan kuvassa näkyvä krusifiksi on kuitenkin jo 1300-luvulla tehty ja on siis luultavasti reilusti yli sata vuotta ympäröivää kirkkoa vanhempi. Sitä lienee aiemmin pidetty alueella sijainneessa puukirkossa. Keskiaikaiseen tunnelmaan virittyäkseen ylläoleva kuva kannattaa kuvitella ilman penkkejä, saarnatuolia tai kuvassa näkyvän ystävällisen talonmiehen imuria. Krusifiksin alla on myös ilmeisesti sijainnut keskiajalla puinen koristeellinen aita, joka erotti alttarialueen muusta kirkosta.

Maarian kirkko: Piruja ja pyhimyksiä

Blogini ensimmäinen kohde eli Maarian kirkko löytyy vajaan neljän kilometrin päästä Turun keskustasta. Kirkon uskotaan olevan rakennettu joskus 1400-luvun puolivälissä ja että sitä olisi edeltänyt noin 1200-luvulla rakennettu puinen kirkko samalla paikalla. Rakennusajankohdasta ei kuitenkaan ole aivan täyttä varmuutta ja erillaiset ajoitusmenetelmät ovat tuottaneet myös toisenlaisia lukuja, mutta johonkin on tyydyttävä.

Blogin synty

 Moi!

Tervetuloa lukemaan Saagoja ja tikku-ukkoja -blogia! Blogi on otettu käyttöön tänään, enkä siis ole ehtinyt tuottaa muuta sisältöä kuin tämän avauspäivityksen. Lisää sisältöä on kuitenkin tulossa aivan lähipäivinä, sillä tarvittava taustatyö on hyvin pitkälti jo tehty.  Jos siis eksyit sivustolle, etkä löydä muuta sisältöä kuin tämän tekstin niin tule muutaman päivän kuluttua uudestaan.