Vaksalan kirkko: Luonnottomuudet ja perisynti

Saagoja ja tikku-ukkoja on tehnyt löytöretken läntisen naapurimaamme Uppsalaksi kutsuttuun kaupunkiin ja löytänyt sieltä toinen toistaan eeppisempiä keskiaikaisia kuvauskohteita. Ensimmäisenä lähempään käsittelyyn nostan Vaksalan kirkon (Vaksala kyrkan), joka erottuu muista toistaiseksi käsitellyistä keskiaikaisista kirkoista harvinaisen elävillä ja informatiivisilla kattomaalauksillaan –  tyypillisen keskiaikaisen kirkon maalaukset kun muodostuvat lähinnä suuresta pyhimyssarjasta ja mahdollisesti Jeesuksen kärsimysnäytelmästä. Vaksalan kirkon maalaukset sen sijaan esittävät lähes kaikki tapahtumia eivätkä niinkään henkilöitä. Näitä tapahtumakuvauksia reunustavat kummajaishahmot, joiden rooli jää itselleni ainakin jossain määrin epäselväksi. Nyt nähtävillä olevat maalaukset lienevät kaikki 1400-luvulla eläneen Albertus Pictorin (Albertus Piirtäjä) työryhmän maalaamia. Osa maalauksista lienee kuitenkin tehty jo aikaisemmin tuntemattoman maalariryhmän toimesta 1300-luvun loppupuolella. Itse kirkko on 1100-luvun tuotantoa.

Kalannin kirkko: Taiteilijoita ja mesenaatteja

Antiokian piispaa Erasmusta tapetaan vinssaamalla hänen sisäelimensä ulos, samalla kun hänen jalkojaan keitetään padassa.

Oma intoni keskiaikaiseen taiteeseen sai alkunsa Maarian kirkon kömpelöistä töherryksistä. Vielä nykyäänkin keskiajan muurareiden tekemät tikku-ukot ja kryptiset symbolit herättävät itsessäni suurempia intohimoja kuin ammattimaalareiden teknisesti edistyneemmät teokset. Siitä huolimatta tämän blogitekstin aihe eli Kalannin kirkko on ehdottomasti yksi suosikeistani Suomen keskiaikaisten kohteiden joukossa. Kirkon seinät ovat täpöten täynnä maalauksia, joiden tekninen taso on kenties parasta, mitä Suomesta löytyy. Kirkko itsessään on rakennettu joskus 1430–1450, ja ensimmäinen maalariryhmä saapui Ruotsin Upplannista suhteellisen pian rakentamisen jälkeen. Tuolloin koristeltiin kirkon sakasti eli takahuone. Pääosa kirkon maalauksista on kuitenkin toisen, ilmeisesti kaksihenkisen maalausryhmän vuosina, 1470–1471 tekemiä. Nämä kaksi mestaria kuuluivat yhteensä noin kuusihenkiseen maalariryhmään, jonka uskotaan toimineen maalareina yhdeksässä suomalaisessa kivikirkossa 1400-luvun loppupuolella. Ryhmää on aikaisemmin kutsuttu "Kalannin koulukunnaksi", mutta nykyään nimitys "Taivassalon ryhmä" alkaa saada suosiota. Eriävät ilmaukset johtuvat siitä, että alkujaan Kalannin kirkkoa pidettiin ensimmäisenä ryhmän koristelemana kirkkona, mutta nykyään uskotaan, että he olisivat sittenkin maalanneet Taivassalon kirkon ensin.

Legenda sancti Henrici (Pyhän Henrikin legenda)

Noin 25 kilometrin päässä Turusta keskellä Varsinais-Suomen idyllisiä peltomaisemia sijaitsee Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkko. Kyseinen kirkko sijaitsee juuri sillä paikalla, johon perimätiedon mukaan Suomen suojeluspyhimys Pyhä Henrik on haudattu. Vuosisatojen mittaan Henrikin ruumis on pala kerrallaan siirretty sinne sun tänne, mutta kirkosta löytyy yhä hauta, jonka päälle asetettiin 1400-luvun alussa tummasta kalkkikivestä valmistettu ja kuparilevyillä koristeltu sarkofagi. Sarkofagi ei oikeastaan ole koskaan sisältänyt palastakaan yhdenkään ihmisen ruumiista, eli se on oikeastaan kenotafi. Se on siis tehty täysin itseisarvoiseksi muistotaide-esineeksi. Arkun reuna kertoo Pyhän Henrikin legendan (Legenda sancti Henrici) sellaisena kuin se keskiajalla tunnettiin. Aloitan blogitekstini kertomalla tämän tarinan. Tulen tekemään piakkoin uuden päivityksen, jossa käsittelen itse sarkofagia taide-esineenä ja analysoin sen symboliikkaa, tekstejä, materiaalivalintoja ja muuta sellaista.

Siis: Olipa kerran kauan sitten...

Rymättylän kirkko: Synti, tuomio ja kadotus

Saariston rengastien varrella Rymättylässä sijaitsee Pyhän Jaakobin kirkko. Kirkko on 1400-luvun lopulta tai 1500-luvun alusta. Lähes täydellisestä kirjallisten lähteiden puutteen takia rakennusta ei ole voitu ajoittaa kunnolla. Joka tapauksessa kirkon maalaukset ovat varmuudella aivan keskiajan lopulta, koska niissä kuvattujen henkilöiden pukeutuminen ja hiustyyli ovat jo varsin renessanssihenkisiä, mutta pyhimyskuvien ja vihkiristien takia maalaukset ovat kuitenkin katoliselta ajalta. Sen sijaan kuvassa näkyvä krusifiksi on kuitenkin jo 1300-luvulla tehty ja on siis luultavasti reilusti yli sata vuotta ympäröivää kirkkoa vanhempi. Sitä lienee aiemmin pidetty alueella sijainneessa puukirkossa. Keskiaikaiseen tunnelmaan virittyäkseen ylläoleva kuva kannattaa kuvitella ilman penkkejä, saarnatuolia tai kuvassa näkyvän ystävällisen talonmiehen imuria. Krusifiksin alla on myös ilmeisesti sijainnut keskiajalla puinen koristeellinen aita, joka erotti alttarialueen muusta kirkosta.

Maarian kirkko: Piruja ja pyhimyksiä

Blogini ensimmäinen kohde eli Maarian kirkko löytyy vajaan neljän kilometrin päästä Turun keskustasta. Kirkon uskotaan olevan rakennettu joskus 1400-luvun puolivälissä ja että sitä olisi edeltänyt noin 1200-luvulla rakennettu puinen kirkko samalla paikalla. Rakennusajankohdasta ei kuitenkaan ole aivan täyttä varmuutta ja erillaiset ajoitusmenetelmät ovat tuottaneet myös toisenlaisia lukuja, mutta johonkin on tyydyttävä.