sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Kertomus Gísl Illuginpojasta: Verikosto ja oikeussalidraama




 "Paholaislaiva" Korppoon kirkosta. Maalattu 1400-luvulla.


"Kuningas Magnúsin aikaan Islannista tuli Norjaan mies, jonka nimi oli Gísl; hänen isänsä oli Illugi Thórvaldinpoika, Thórvaldrin isä oli Illugi Mustan veli Tindr. 


Gísl oli seitsemäntoista vuotias kun hän saapui Norjaan. Hän ei paljon itsestään puhunut ja välillä hän oli pitkään puhumaton. Hän pääsi asumaan mahtimiehen luo; tämän nimi oli Forbordin Hákon. Gísl oli hänen luonaan talven yli, mutta mikään ei tuntunut häntä kiinnostavan eikä hän ollut koskaan iloinen."


Blogini kulkee nimellä "Saagoja ja tikku-ukkoja", mutta suureksi häpeäkseni en ole tätä ennen kirjoittanut yhdestäkään oikeasta saagasta mitään. Tätä valtavaa aukkoa täyttämään valitsin ensimmäiseksi käsiteltäväksi saagaksi Kertomuksen Gísl Illuginpojasta. Tarina on jostain syystä nimetty "kertomukseksi" eikä suinkaan "saagaksi" islanninkielisessä alkuperäisteoksessa, mutta katson sen silti edustavan saagoja Onhan se on kirjoitettu Islannissa 1000-luvun lopulla ja muotonsa puolesta se on vähintäänkin hyvin lähellä saagoiksi kutsuttuja saagoja. Tämän nimenomaisen teoksen valitsin käsiteltäväksi, koska se on lyhyt ja samalla mahdollisimman geneerinen aikakautensa edustaja. Tarinan keskeisimmät teemat eli verikosto, äijäily ja oikeussalidraama ovat erittäin tyypillisiä aiheita Pohjoismaiden varhaisessa kirjallisuudessa. Tekstistä on myös havaittavissa kirjoitusajankohtansa jännite vanhan pakanuuden ja kristinuskon välillä. 


maanantai 23. marraskuuta 2015

Taivassalon kirkko: Kidutusta ja kummajaisia


Pyhän Barbaran marttyyrikuolema.

Tervetuloa kanssani matkalle keskiajan kuvataiteeseen. Tarjolla on pyhiä miehiä, naisia, kummajaisia, ja hirviöitä, kuten myös runsaasti raakuutta ja julmuutta. Kohteenani on Taivassalon keskiaikainen kivikirkko Kustavista. Itse kirkko on rakennettu joskus 1400-luvun alkuvuosikymmeninä, mutta suurin osa nähtävillä olevista maalauksista on 1460-luvun lopulta. Kirkon maalaukset ovat syntyneet useassa erässä, mutta nykyään nähtävillä olevat maalaukset ovat pääasiassa niin kutsutun "Taivassalon ryhmän" maalaama kokonaisuus. Kyseessä on sama maalariryhmä, joka on maalannut myös Kalannin kirkon maalaukset, joita käsittelin edellisessä kirkkomaalaustekstissäni. Tästä syystä Taivassalon ja Kalannin kirkkojen maalaukset ovat hyvin pitkälti keskenään samanlaisia. Nyt luettava artikkeli on myös sikäli virstanpylväs blogini historiassa, että Taivassalon kirkko oli viimeinen kirkkorakennus, jonka kuvaamiseen käytin tavallista pokkaria. Tulevien artikkeleiden kuvilta on siis lupa odottaa parempaa laatua.

torstai 19. marraskuuta 2015

Canterburyn tarinat: Kuinka monta miestä saa naisella olla?


Pyhä Birgitta Taivassalon kirkosta. Maalaus 1460-luvun lopulta.

 "KOKEMUS riittäis, vaikka päällä maan
ei mitään kirjat kertois, kuvaamaan
minunkin suullani ja tarkoitan aivan,
avioliiton surkeuden ja vaivan.
Olenhan, hyvät herrat, jälkeen sen,
kun olin kaksitoistavuotinen,
vihille kirkkoon vienyt viisi miestä - 
ylistys Jumalalle siitä tiestä." 

Kuinka keskiajan nainen koki asemansa perheessään ja yhteisössään? Oliko hän kenties pelkkä tahdoton objekti, jolla ei ollut mitään sananvaltaa elämäänsä? Miehensä alistama kotiorja? Vaiko kenties sittenkin jotain aivan muuta? Vallitsevan kuvan mukaan naisen osa keskiajalla oli alistua miesten tahtoon ja tiukkaan moraalikoodistoon. Tämä on kuitenkin vain osatotuus. Keskiajan naisella oli yhtä monta osaa kuin oli naisiakin. Siksi aionkin tänään esitellä Bathin rouvan ja hänen miesseikkailunsa. Kyseessä on toki fiktiivinen henkilö Canterburyn tarinoista, mahdollisesti osin karikatyrisoitu, luultavasti poikkeuksellinen hahmo ja valitettavasti mieskirjailijan luomus. Uskon kuitenkin hänen kertomuksensa avaavan meille edes jonkin verran keskiajan ihmisten ajatuksia ja asenteita liittyen naisen asemaan ja parisuhteeseen. 

torstai 12. marraskuuta 2015

Oliko keskiajalla taidetta?


Säilynyt palanen Pyhän Laurentiuksen grillaamisesta vuodelta 1470. Paikkana Kalannin kirkko.

Mitä on taide?

Kaikilla tätä tekstiä lukevilla lienee jonkinlainen näkemys siitä, mitä tarkoitetaan sanalla "taide". Wikipediassa taiteen on määritelty tarkoittavan yleisesti kaikkia niitä toimintoja ja tuotteita, joilla ihminen aistein havaittavin keinoin koettaa herättää toisissa kokemiaan tunnevaikutuksia. Kyseessä on varsin pelkistetty määritelmä. Monesti taiteen käsitteeseen liitetään huomattavasti korkealentoisempia pohdintoja. Etsiessäni materiaalia tätä tekstiä varten, löysin esimerkiksi seuraavanlaista pohdintaa taiteesta:

    "Taide on uuden etsimistä, todellisuutemme uutta ja tuoretta tulkintaa. ... Taiteen tulee asettaa tutut ja turvalliset mielipiteet ja näkemykset uudelleen arvioitaviksi ja näyttää tietä uuteen tai ainakin hapuilla uuteen suuntaan. ... taide on hyvin henkilökohtaista, intiimiä."

maanantai 9. marraskuuta 2015

Keskiaikalukupiiri alkaa! Ensimmäisenä kirjana Canterburyn tarinat


 Canterburyn tarinoiden kuvitusta vuodelta 1492. Kuva: Wikimedia Commons


Harrastatko lukemista? Pidätkö kirjoista? Vai onko sinulla vain paljon aikaa? Kirjakahvilan keskiaikalukupiiri on juuri sinua varten! Järjestän yhteistyössä Turun Kirjakahvilan kanssa keskiaikaisen kirjallisuuden lukupiirin, joka kokoontuu kerran kuussa käsittelemään aikakauden kirjallisuuden helmiä. Jokaista tapaamista varten valitaan jokin keskiajan kaunokirjallinen teos, johon lukupiirin osallistujien toivotaan tutustuvan etukäteen, esimerkiksi lukemalla kirjan mahdollisimman suurilta osin läpi.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Blogin synty, tarkoitus ja tulevaisuus

Tänään en aio kirjoittaa keskiaikaisista kirkkomaalauksista tai vuosisatojen mittaan patinoituneesta kirjallisuudesta. Aion sen sijaan puhua tänään itsestäni, kuinka kaikki sai alkunsa, miksi teen tätä ja mihin suuntaan aion blogiani luotsata internetin ihmemaassa. Tähän asti blogini on pysynyt tiukasti asiassa, enkä ole juuri mitenkään tuonut itseäni esille. Tämä blogiteksti on poikkeus sääntöön.

Kuinka kaikki sai alkunsa?

Yliopisto-opintojeni alkuvaiheessa näin eräässä kirjassa kuvan.  Kuva oli muuttava kaiken, vaikka en sitä vielä silloin ymmärtänytkään. Laitan sen tähän.

Kuva on Maarian kirkosta. Tehty 1400-luvun alkupuolella. 
Kuva teki minuun absurdiudellaan suuren vaikutuksen. Jossain yhä käytössä olevan kirkon seinällä on kuva tikku-ukko paholaisesta, jolla on penis. Päätin, että tämä on nähtävä paikan päällä. Saamattomuuden ja erinäisten ongelmien vuoksi minulla meni yli vuosi toteuttaa suunnitelmani. Vierailusta tuli kuitenkin käänteentekevä kokemus. Kyseinen kirkkohan on täynnä toinen toistaan oudompia kuvia, joiden katselu sai minut innostumaan ihan tosissani keskiajan taiteesta.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kalannin kirkko: Taiteilijoita ja mesenaatteja

Antiokian piispaa Erasmusta tapetaan vinssaamalla hänen sisäelimensä ulos, samalla kun hänen jalkojaan keitetään padassa.
Oma intoni keskiaikaiseen taiteeseen sai alkunsa Maarian kirkon kömpelöistä töherryksistä. Vielä nykyäänkin keskiajan muurareiden tekemät tikku-ukot ja kryptiset symbolit herättävät itsessäni suurempia intohimoja kuin ammattimaalareiden teknisesti edistyneemmät teokset. Siitä huolimatta tämän blogitekstin aihe eli Kalannin kirkko on ehdottomasti yksi suosikeistani Suomen keskiaikaisten kohteiden joukossa. Kirkon seinät ovat täpöten täynnä maalauksia, joiden tekninen taso on kenties parasta, mitä Suomesta löytyy. Kirkko itsessään on rakennettu joskus 1430–1450, ja ensimmäinen maalariryhmä saapui Ruotsin Upplannista suhteellisen pian rakentamisen jälkeen. Tuolloin koristeltiin kirkon sakasti eli takahuone. Pääosa kirkon maalauksista on kuitenkin toisen, ilmeisesti kaksihenkisen maalausryhmän vuosina, 1470–1471 tekemiä. Nämä kaksi mestaria kuuluivat yhteensä noin kuusihenkiseen maalariryhmään, jonka uskotaan toimineen maalareina yhdeksässä suomalaisessa kivikirkossa 1400-luvun loppupuolella. Ryhmää on aikaisemmin kutsuttu "Kalannin koulukunnaksi", mutta nykyään nimitys "Taivassalon ryhmä" alkaa saada suosiota. Eriävät ilmaukset johtuvat siitä, että alkujaan Kalannin kirkkoa pidettiin ensimmäisenä ryhmän koristelemana kirkkona, mutta nykyään uskotaan, että he olisivat sittenkin maalanneet Taivassalon kirkon ensin.