Pyhän Barbaran marttyyrikuolema.
Tervetuloa kanssani matkalle keskiajan kuvataiteeseen. Tarjolla on pyhiä miehiä, naisia, kummajaisia, ja hirviöitä, kuten myös runsaasti raakuutta ja julmuutta. Kohteenani on Taivassalon keskiaikainen kivikirkko Kustavista. Itse kirkko on rakennettu joskus 1400-luvun alkuvuosikymmeninä, mutta suurin osa nähtävillä olevista maalauksista on 1460-luvun lopulta. Kirkon maalaukset ovat syntyneet useassa erässä, mutta nykyään nähtävillä olevat maalaukset ovat pääasiassa niin kutsutun "Taivassalon ryhmän" maalaama kokonaisuus. Kyseessä on sama maalariryhmä, joka on maalannut myös Kalannin kirkon maalaukset, joita käsittelin edellisessä kirkkomaalaustekstissäni. Tästä syystä Taivassalon ja Kalannin kirkkojen maalaukset ovat hyvin pitkälti keskenään samanlaisia. Nyt luettava artikkeli on myös sikäli virstanpylväs blogini historiassa, että Taivassalon kirkko oli viimeinen kirkkorakennus, jonka kuvaamiseen käytin tavallista pokkaria. Tulevien artikkeleiden kuvilta on siis lupa odottaa parempaa laatua.
Yllä nähtävässä kuvassa on kuvattuna Pyhän Barbaran marttyyrikuolema. Barbara on luultavasti keksitty myöhäisantiikin neitsytpyhimys, joka kääntyi kristityksi ja maksoi siitä hengellään. Hän on ilmeisesti ollut keskiajan Suomessa hyvin suosittu pyhimys, koska hänen kuviaan ja puisia patsaitaan löytää varsin tiheästi keskiajan kirkoista. Hänen suosionsa syy saattaa perustua asemaan seksisymbolina, mutta siitä aiheesta tulen jatkamaan myöhemmin tätä asemaa paremmin kuvaavien taideteosten yhteydessä. Barbaran teloituksen syy johtuu myös ainakin osaksi seksuaalisista syistä, sillä kuvassa miekan kanssa heiluva pyöveli on Barbaran isä, joka oli legendassa seksuaalisessa mielessä kiinnostunut tyttärestään. Nykyään katolinen kirkko itsekin pitää luultavana, että Pyhän Barbaran taustalla ei ole esikuvaa, joka olisi todellisuudessa koskaan elänyt. Hänestä kuitenkin lisää tulevaisuudessa.
Tarkkasilmäinen lukija saattoi havaita Pyhän Barbaran marttyyrikuolemaa esittävässä maalauksessa suomenkielisen selitystekstin. Sitä ei suinkaan kirjoitettu keskiajalla vaan vuonna 1890 keskiajantutkija Emil Nervanderin toimesta osana "konservaatiotoimenpiteitä". Keskiajantutkimuksesta oli tullut 1800-luvun lopulla muotia, koska nationalististen teorioiden mukaan kansakunnat syntyivät keskiajalla. Osana tätä innostusta Taivassalon kirkon maalaukset otettiin esille ja vahvistettiin uudella maalilla. Konservointi ei täysin noudattanut nykyaikaisia periaatteita, joten lopputuloksessa on vahva 1800-luvun tunnelma. Joitain maalauksia on jopa siirrelty paikasta toiseen, mistä aion esittää esimerkin tässä artikkelissa. Vastaavia "entisöimistoimenpiteitä" suoritettiin myös ainakin Kalannin ja Lohjan kirkoissa. Nyt nähtäviä maalauksia on kuitenkin entisöity vielä lisää 1960-luvulla, joten nyt nähtävät kuvat ovat luultavasti suhteellisen keskiaikaisen näköisiä.
Yllä näkyvän kuvan päätin asettaa vähän muita pienemmäksi epätarkkuuksien peittämiseksi. Se kuitenkin esittää Pyhän Laurentiuksen grillaamista. Laurentius surmattiin grillaamalla häntä kummaltakin puolelta kuolemaan asti. Hän on Rooman imperiumin loppuaikojen pyhimys, joka surmattiin, koska hän vastusti kirkkoon kohdistuvaa verotusta jakamalla kirkon omaisuutta mieluummin seurakuntalaisille. Valitettavasti suhtautuminen veronkiertoon on sittemmin löystynyt.
Tässä ovat puolestaan Katariina Aleksandrialainen ja apostoli Matteus. Katariinan symboleina ovat teilipyörä ja miekka, joilla häntä kidutettiin ja hänet surmattiin. Matteus puolestaan kantaa kirvestä, jolla hänen päänsä katkaistiin. Keskiajan pyhimyskuvissa pyhimykset voi yleensä tunnistaa heidän kantamistaan esineistä, jotka yleensä valikoituvat heidän kuolintapansa mukaan. Kuolema mahdollisimman kauhealla tavalla oli ylipäätään se helpoin tapa nousta pyhimykseksi. Matteuksella näkyy olevan myös kirja merkkinä hänen statuksestaan apostolina. Pyhimysten viereltä löytyvät myös maalausten tekoa rahoittaneiden sukujen vaakunat.
Valitsin tämän blogitekstin tärkeimmäksi teemaksi kidutuksen ja kuoleman, koska aihe on keskiajan pyhimyskuvissa äärimmäisen keskeinen. Kauhean kuolemistavan korostamisella pyhimykset haluttiin luonnollisesti rinnastaa kristinuskon tunnetuimpaan teloitettuun eli Jeesukseen. Ainakin jos on uskominen Jeesuksen kuvausta kristityssä taiteessa, hänen elämänsä keskeisimmät teot olivat nimenomaan syntyminen ja kuoleminen. Niinpä ainakin kuolemasta on tullut myös pyhimyksille se kaikkein keskeisin pyhyyden osoitus. Tässä näkyy taas keskiajalle hyvin tyypillinen imitatio Christi -ajatus eli ihanne Jeesuksen elämän uudelleen elämisestä kunkin omassa elämässä.
Tässä Jeesus saa orjantappurakruununsa. Kruunaus on itse ristillä riippumisen jälkeen mahdollisesti kuvatuin osa Jeesuksen kärsimysnäytelmää. Syy tämän kyseisen kuvan suosioon ei ole itselleni täysin selvä, mutta sillä mahdollisesti pyritään demonstroimaan Jeesuksen asemaa suhteessa maallisiin kuninkaisiin. Jeesus toisaalta kuvataan usein kuninkaana, mutta kuitenkin kuninkaista erilaisena, koska hänen kruununsa on orjantappuraa ja hänen valtansa merkki ei ole miekka, vaan palmunlehti, jollainen hänellä on kädessään tässäkin kuvassa.
Yläpuolisessa kuvassa poseeraa Pyhä Birgitta eli Birgitta Birgerintytär (1303–1373), jonka tunnistaa kirjoitusvihosta, joka hänellä on käsissään. Birgitta on Pohjoismaiden historian kannalta hyvin merkittävä henkilö. Hän on varhaisin tunnettu ruotsalainen nainen, joka on toiminut koko Euroopan mittakaavan poliittisena vaikuttajana. Hän on ainoa pohjoismainen naispyhimys sekä Euroopan suojelija yhdessä Franciscus Assisilaisen ja Katariina Sienalaisen kanssa. Nykyään hänet tunnetaan pääasiassa perustamastaan Birgittalaisesta sääntökunnasta (Ordo Sanctissimi Salvatoris eli "Pyhimmän Vapahtajan sääntökunta"), joka on kenties ainoa sääntökunta, jossa sekä munkit että nunnat olivat jo keskiajalla tasa-arvoisessa asemassa. Keskiajalla hänet kuitenkin tunnetaan erityisesti näyistään ja mystiikkaa korostavista teologisista kirjoituksistaan.
Itse haluaisin kuitenkin korostaa Birgitan asemaa poliittisena vaikuttajana. Keskiajan naisilla oli oman näppituntumani mukaan kaksi keskeistä tapaa päästä vaikuttamaan politiikassa. Nainen saattoi syntyä kuninkaalliseksi tai hän saattoi nousta elävän pyhimyksen asemaan. Jälkimmäinen on sikäli haastava tavoite, että pyhimykseksi nouseminen tapahtui yleensä kokemalla kauhea kuolema. Naisille elävän pyhimyksen asemaan nouseminen oli kuitenkin mahdollista olemalla naimaton, askeetikko ja näkemällä näkyjä. Mahdollisimman korkea synnyinasema auttoi tässäkin. Birgitan kohdalla tämä kaikki kuitenkin onnistui, sillä hänen sukunsa oli todella rikas, hänen miehensä kuoli pyhiinvaellusmatkalla ja Birgitalla oli tapana nähdä näkyjä aina silloin tällöin. Näillä avuilla hän lobbasi kolmatta ristiretkeä Novgorodia vastaan, johon Ruotsin kuningas sitten suostuikin, vaikka Birgitta ei lopulta ollutkaan tyytyväinen toteutukseen. Birgitan muita keskeisiä hankkeita olivat paavien siirtäminen Avignonin reissulta takaisin Roomaan ja paavilta luvan saaminen oman luostarijärjestön perustamiseen. Vanhemmiten hän päätti muuttaa Roomaan voidakseen paremmin vaikuttaa katolisen kirkon toimintaan.
Suomen kannalta Pyhä Birgitta on myös hyvin merkittävä hahmo, koska Naantalissa toimi birgittalaisluostari, jonka voiman päivistä muistuttamassa on yhä Naantalin kirkko. Kyseinen luostari oli myös merkittävä vaikuttaja Varsinais-Suomen keskiaikaisessa taidemaailmassa, ja Suomen ensimmäinen kirjailija Jöns Budde toimi tuon luostarin suojissa. Birgitan tiedetään olleen Turun piispa Hemmingin hyvä ystävä ja ilmeisesti myös puhuneen suomea. Roomassa olonsa aikana hänen kerrotaan tavanneen suomalaisen pyhiinvaeltajan, jonka hän olisi esitellyt paaville ja toiminut tulkkina paavin ja tuon pyhiinvaeltajan keskustelussa. Keskiaikaiseen tapaan moinen suoritus katsottiin ihmeeksi, ja itse Jeesuksen kerrotaan saapuneen taivaasta todistamaan tätä ihmettä.
Tässä kuvassa puolestaan seikkailee Pyhä Kristoforos. Kristoforos on hyvin vanha ja puhtaasti legendaarinen pyhimys, joka tunnetaan ainakin pyhiinvaeltajien ja nykyään myös rekkamiesten suojeluspyhimyksenä. Hänen kerrotaan olleen jättiläinen, joka palveli Saatanaa, mutta kristitty erakko taivutteli hänet palvelemaan sen sijaan hyvyyttä. Hän ryhtyikin auttamaan matkalaisia ylittämään jokea kantamalla heidät sen yli. Eräänä päivänä Jeesus-lapsi sitten ilmestyi joelle ja halusi päästä yli. Kristoforos kantoi Jeesuksen joen yli, mutta vain vaivoin, sillä Jeesus oli äärimmäisen raskas, koska koko maailma on hänen harteillaan. Kristoforoksen nimikin on itseasiassa kreikkaa ja tarkoittaa "kristuksenkantajaa". 1960-luvulla Vatikaani halusi poistaa Kristoforoksen pyhimyskalenterista, sillä he eivät itsekään usko Kristoforoksen eläneen koskaan. Suunnitelmaa ei kuitenkaan toteutettu, sillä Italian rekkamiehet vastustivat lakolla suunnitelmaa. Onhan Kristoforos heidän suojeluspyhimyksensä.
Seuraavaksi kuva Pyhästä Henrikistä seisomassa tylsistyneen oloisen Lallin päällä. ja heidän oikealla puolellaan on Pyhä Margareetta seisomassa kukistamansa lohikäärmeen päällä. Pyhän Henrikin legendaa olen käsitellyt yksityiskohtaisesti täällä. Margareetta puolestaan on legendan mukaan elänyt 300-luvulla nykyisen Turkin alueella. Naispyhimyksille hyvin tyypilliseen tapaan hän oli neitsyt ja kieltäytyi menemästä naimisiin keskittyäkseen askeesiin. Kieltäymys avioliitosta johti luonnollisesti ankaraan kidutukseen ja marttyyrikuolemaan. Kuolemaa edelsi lohikäärmeen hahmossa esiintyneen Saatanan nielemäksi joutuminen. Margareetta kuitenkin selviytyi tästä koettelemuksestaan, koska hän kantoi mukanaan ristiä. Selviytyminen oli kuitenkin laiha lohtu, sillä hän koki marttyyrikuoleman hyvin pian tämän jälkeen. Ilmeisesti Margareetan legendaa ei otettu edes keskiajalla tosissaan.
Tässä kuvassa seikkailee kuningas Eerik (1100-luvun loppu). Hänet tunnistaa miekasta ja kuninkuuden tunnuksista eli kruunusta ja vallan omenasta, joka hänellä on käsissään. Hänen pyhyytensä perustuu Suomen käännyttämiseen johtaneen ensimmäisen ristiretken järjestämisestä ja sotimisesta pakanallisia tanskalaisia vastaan. Hänet on sittemmin julistettu Ruotsin suojeluspyhimykseksi, ja hänen hautasarkofaginsa on nähtävillä Uppsalan tuomiokirkossa.
Eerik Pyhän jälkeen on luontevaa esitellä Pyhää Olavia, koska nämä kaksi pyhimyskuningasta menevät keskiajan maalauksia tulkitessa lähes aina sekaisin. Syystä taikka toisesta lähes aina jos jossain on maalattuna vaikkapa Eerik, on hyvin mahdollista, että oikeasti kyse on pyhästä Olavista. Olavi oli Norjan kuningas 1000-luvun alussa, ja hän saavutti pyhyyden käännyttämällä Norjan kirveensä avustuksella kristityksi. Legendan mukaan hän oli nuoruudessaan viikinki ja löysi kristinuskon ollessaan ryöstöretkellä Englannissa. Hänen henkilökohtaisena tunnuksenaan pidetään kirvestä, ja valtansa tunnuksina hänkin kantaa kruunua ja vallan omenaa. Suojeluspyhimyksenään häntä kunnioittivat ritarit ja sotilaat.
Tämä otus on täysi arvoitus. En oikeastaan osaa sanoa siitä yhtään mitään, mutta se on mielestäni niin hieno, että ansaitsee paikan blogistani. Tiettävästi vähän vastaavat kummajaiskuvat olivat keskiajan taiteessa kohtalaisen suosittuja.
Tämäkin maalaus on tarkoitukseltaan tuntematon. Se kuitenkin esittää kahta muusikkoa, joista toinen soittaa säkkitorvea ja toinen... no en kyllä tiedä mitä. Keskiajan musiikista tullaan luultavasti kuulemaan lisää blogissani, kunhan vain ehdin ja viitsin aiheesta jotain kirjoittaa.
Taivassalon kirkon pylväihin on kuvattu hassuja kasvokuvia, joiden merkitys on jälleen kerran tuntematon. Esittävätköhän ne mahdollisesti seurakunnan tunnettuja jäseniä? Jonkinlaisia ihmisten arkkityyppejä? Muuten vain tunnettuja henkilöitä? En tiedä. Tässä kuitenkin on niistä yksi toimimaan esimerkkikuvana.
Kerroin aiemmin, että joitain Taivassalon keskiaikaisia maalauksia on 1800-luvun "entisöinnissä" siirretty. Tässä on kuva kirkon takahuoneesta, jonka seinälle on maalattu joitain näköisversioita kirkon alkuperäisistä maalauksista. En osaa sanoa, missä ne ovat alun alkaen sijainneet. En enää laskisi näitä keskiajan taiteeksi, joten jätän niiden tarkemman esittelyn sikseen.
Viimeisenä kuva kirkosta ulkoapäin. Ulkoapäin Taivassalon kirkko on varsin tyypillinen Suomen keskiajan kirkkojen joukossa. Taivassalon kirkon ympäristö on kuitenkin kaunis ja Saariston Rengastie kulkee kätevästi vierestä, joten voin suositella kirkossa piipahtamista, jos kesäaikaan on tekemässä Rengastien kierrosta.
- Pyry von Bagh
------------------------------------------------------
Lähteet:
- Wikipedia
- Hiekkanen, Markus. Suomen keskiajan kivikirkot 2ed.
SKS Helsinki 2014.
- Jacobus de Voraginen teos Legenda aurea (1260)
Oikolukija: Lumi Nurmi
Kielikonsultti: Sara Luotonen
Kiitos kuvista! Tekstin alussa mainitaan Taivassalon kirkon olevan Kustavissa. Taivassalo ja Kustavi ovat naapurikuntia, ja Taivassalon kirkko todellakin on Taivassalossa.
VastaaPoista