Millainen miehen on oltava?

"Kynttilähipsteri" Maarian kirkosta 1400-luvun alkupuoliskolta.

 Kannattaa huomata, että hänellä on päässään muodikas baskeri, kuten tekstin anekauppiaallakin.

Millainen mies saa olla? Millainen miehen pitää olla? Saako joku mieheksi kutsuttu sanoa olevansa nainen? Tällaiset kysymykset ovat yhä nykyään yhtä ajankohtaisia kuin aina ennenkin. Nykyäänkin moni voi tuntea vastenmielisyyttä liian feminiinisesti esiintyvää miestä kohtaan ja transnaiset kohdata transmiehiä enemmän ennakkoluuloja. Meillä on siis olemassa jonkinlainen ideaalikuva maskuliinisesta miehuudesta, johon karikarisoiden kuuluu saunamakkaran syöminen saunan jälkeen ja inttikokemuksilla kerskailu. Vastaava ihanne maskuliinisesta miehuudesta ei ollut tuntematon keskiajallakaan. Keskiajan miesihanne oli kenties erillainen, mutta hyvin yhä nykypäivänäkin tunnistettavissa. Seuraavassa Canterburyn tarinoista saadussa otteessa kertoja kuvailee naismaista miestä - anekauppiasta.

Oliko keskiajalla taidetta?

Säilynyt palanen Pyhän Laurentiuksen grillaamisesta vuodelta 1470. Paikkana Kalannin kirkko.

Mitä on taide?

Kaikilla tätä tekstiä lukevilla lienee jonkinlainen näkemys siitä, mitä tarkoitetaan sanalla "taide". Wikipediassa taiteen on määritelty tarkoittavan yleisesti kaikkia niitä toimintoja ja tuotteita, joilla ihminen aistein havaittavin keinoin koettaa herättää toisissa kokemiaan tunnevaikutuksia. Kyseessä on varsin pelkistetty määritelmä. Monesti taiteen käsitteeseen liitetään huomattavasti korkealentoisempia pohdintoja. Etsiessäni materiaalia tätä tekstiä varten, löysin esimerkiksi seuraavanlaista pohdintaa taiteesta:

    "Taide on uuden etsimistä, todellisuutemme uutta ja tuoretta tulkintaa. ... Taiteen tulee asettaa tutut ja turvalliset mielipiteet ja näkemykset uudelleen arvioitaviksi ja näyttää tietä uuteen tai ainakin hapuilla uuteen suuntaan. ... taide on hyvin henkilökohtaista, intiimiä."

Keskiajan uskonto – oliko sitä?

 Uskonto?

Kaikissa Suomen peruskouluissa ja lukioissa on oppiaine, jossa opetetaan "uskontoa". Siellä oppilaille kerrotaan heidän "omasta uskonnostaan" ja selitetään, miten maailmalla on olemassa "muita uskontoja", joista suurimmat yhdessä kristinuskon kanssa muodostavat kokonaisuuden "maailmanuskonnot". Modernille länsimaiselle ihmiselle on yleensä varsin intuitiivista puhua "uskonnosta" ja jakaa ihmisiä "ei-uskonnollisiin" ja "uskonnollisiin" ihmisiin. Vastaavasti puhumme varsin ongelmattomasti myös vaikkapa uskonnosta antiikin Kreikassa tai Afrikan alkuperäisistä uskonnoista. Oletamme, että uskonnollisuus on jotain universaalia, kaikkia kulttuureita koskevaa. Vähän väliä voimme lukea tutkimuksista, joissa väitetään, että tällä "uskonnoksi" kutsumallamme ilmiöllä on peräti biologinen pohja.

 Koristekuva Taivassalon kirkosta.

Tehty 1460-luvun loppupuolella