Primitiiviset töherrykset vs. "oikeiden taiteilijoiden" teokset keskiajan maalaustaiteessa

Tässä tekstissä pureudun keskiajan seinämaalausten erilaisiin tyylilajeihin. Hyvin suuripiirteisesti tarkasteltuna Suomesta löytyvät keskiajan kirkkojen seinämaalaukset on jaettavissa kahteen pääryhmään. Näiden kahden ryhmän välinen ero on havaittavissa ilman minkäänlaista asiantuntemusta, kenen tahansa silmät omaavan henkilön toimesta. Seuraavaksi kaksi hiukan samankaltaisia aiheita esittävää maalausta 1400-luvulta, jotka kuitenkin edustavat eri tyylilajeja. Havaitsetko eron?

 Kuva on Maarian kirkosta ja on maalattu n. 1430–1450.

Kuva on Kalannin kirkosta ja on maalattu kesällä 1471.

Uppsalan tuomiokirkko: Kolme pyhimystä ja länsimaisen kulttuurin huipentuma

Armon vuonna 1270 aloitettiin Uppsalassa rakentamaan suurinta ja monumentaalisinta rakennusta, joka oli tänne maailman pohjoiseen äärilaitaan kuuna päivänä rakennettu, tai mahdollisesti edes tultaisiin rakentamaan. Vastaperustettu Uusi-Uppsala tarvitsi kirkon, josta johdettaisiin nykyisen Suomen, Ruotsin, Norjan, Huippuvuorten ja Grönlannin alueen kirkollista toimintaa. Vuonna 1435 valmistuikin lopulliseen asuunsa Uppsalan tuomiokko (Uppsala domkyrka), josta tuli heti Ruotsin kansallispyhättö ja kuninkaallinen kirkko seuraavaksi 300 vuodeksi. Noiden vuosisatojen aikana kaikki Ruotsin kuninkaalliset kruunajaiset, kastajaiset, häät ja hautajaiset järjestettiin tässä nimenomaisessa kirkossa. Kyseessä on yhä tänä päivänä Pohjois-Euroopan suurin uskonnollinen rakennus ja ylivoimaisesti valtavin ja eeppisin paikka, jota tässä blogissa ollaan käsitelty. Valitettavasti kaikkea kirkon sisältämää keskiaikaista taidetta ei saada käsiteltyä yhdessä tekstissä, vaan tätä kirkkoa tullaan käsittelemään useassa erillisessä päivityksessä.

Fiilistelyä Uppsalan matkasta

Saagoja ja tikku-ukkoja -blogi on suuria vaaroja ja vaivoja uhmaten lähtenyt kuvausmatkalle entiseen emämaahamme Ruotsiin. Matkan tavoitteena oli alun alkaen kiertää ainakin Tukholmassa, Sigtunassa ja Uppsalassa kuvaamassa keskiaikaisia kohteita blogiani varten. Täällä paikan päällä tarjonnan runsaus on kuitenkin ylittänyt kaikki odotukseni! Aikani ei mitenkään riitä useampaan paikkaan, vaan keskityn kuvaamaan vain Uppsalan alueen keskiaikaisia nähtävyyksiä. Kahden ympäripyöreän työpäivän verran olen ehtinyt jo kuvaamaan ja ainakin yksi suuri kuvauspäivä on vielä edessäpäin. Tämänkertainen blogiteksti ei siis ole akateemishenkinen yritys valottaa keskiajan kulttuuria ja taidetta, vaan enemmän sellainen päiväkirjahenkinen fiilistelyteksti, jossa kerron lähinnä kuvien avulla, että mitäs sitä on tullutkaan nähtyä.

Taivassalon kirkko: Kidutusta ja kummajaisia

Pyhän Barbaran marttyyrikuolema.

Tervetuloa kanssani matkalle keskiajan kuvataiteeseen. Tarjolla on pyhiä miehiä, naisia, kummajaisia, ja hirviöitä, kuten myös runsaasti raakuutta ja julmuutta. Kohteenani on Taivassalon keskiaikainen kivikirkko Kustavista. Itse kirkko on rakennettu joskus 1400-luvun alkuvuosikymmeninä, mutta suurin osa nähtävillä olevista maalauksista on 1460-luvun lopulta. Kirkon maalaukset ovat syntyneet useassa erässä, mutta nykyään nähtävillä olevat maalaukset ovat pääasiassa niin kutsutun "Taivassalon ryhmän" maalaama kokonaisuus. Kyseessä on sama maalariryhmä, joka on maalannut myös Kalannin kirkon maalaukset, joita käsittelin edellisessä kirkkomaalaustekstissäni. Tästä syystä Taivassalon ja Kalannin kirkkojen maalaukset ovat hyvin pitkälti keskenään samanlaisia. Nyt luettava artikkeli on myös sikäli virstanpylväs blogini historiassa, että Taivassalon kirkko oli viimeinen kirkkorakennus, jonka kuvaamiseen käytin tavallista pokkaria. Tulevien artikkeleiden kuvilta on siis lupa odottaa parempaa laatua.

Legenda sancti Henrici (Pyhän Henrikin legenda)

Noin 25 kilometrin päässä Turusta keskellä Varsinais-Suomen idyllisiä peltomaisemia sijaitsee Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkko. Kyseinen kirkko sijaitsee juuri sillä paikalla, johon perimätiedon mukaan Suomen suojeluspyhimys Pyhä Henrik on haudattu. Vuosisatojen mittaan Henrikin ruumis on pala kerrallaan siirretty sinne sun tänne, mutta kirkosta löytyy yhä hauta, jonka päälle asetettiin 1400-luvun alussa tummasta kalkkikivestä valmistettu ja kuparilevyillä koristeltu sarkofagi. Sarkofagi ei oikeastaan ole koskaan sisältänyt palastakaan yhdenkään ihmisen ruumiista, eli se on oikeastaan kenotafi. Se on siis tehty täysin itseisarvoiseksi muistotaide-esineeksi. Arkun reuna kertoo Pyhän Henrikin legendan (Legenda sancti Henrici) sellaisena kuin se keskiajalla tunnettiin. Aloitan blogitekstini kertomalla tämän tarinan. Tulen tekemään piakkoin uuden päivityksen, jossa käsittelen itse sarkofagia taide-esineenä ja analysoin sen symboliikkaa, tekstejä, materiaalivalintoja ja muuta sellaista.

Siis: Olipa kerran kauan sitten...

Maarian kirkko: Piruja ja pyhimyksiä

Blogini ensimmäinen kohde eli Maarian kirkko löytyy vajaan neljän kilometrin päästä Turun keskustasta. Kirkon uskotaan olevan rakennettu joskus 1400-luvun puolivälissä ja että sitä olisi edeltänyt noin 1200-luvulla rakennettu puinen kirkko samalla paikalla. Rakennusajankohdasta ei kuitenkaan ole aivan täyttä varmuutta ja erillaiset ajoitusmenetelmät ovat tuottaneet myös toisenlaisia lukuja, mutta johonkin on tyydyttävä.