Primitiiviset töherrykset vs. "oikeiden taiteilijoiden" teokset keskiajan maalaustaiteessa

Tässä tekstissä pureudun keskiajan seinämaalausten erilaisiin tyylilajeihin. Hyvin suuripiirteisesti tarkasteltuna Suomesta löytyvät keskiajan kirkkojen seinämaalaukset on jaettavissa kahteen pääryhmään. Näiden kahden ryhmän välinen ero on havaittavissa ilman minkäänlaista asiantuntemusta, kenen tahansa silmät omaavan henkilön toimesta. Seuraavaksi kaksi hiukan samankaltaisia aiheita esittävää maalausta 1400-luvulta, jotka kuitenkin edustavat eri tyylilajeja. Havaitsetko eron?

 Kuva on Maarian kirkosta ja on maalattu n. 1430–1450.

Kuva on Kalannin kirkosta ja on maalattu kesällä 1471.

Uppsalan riimukivet: Muistoja tuhannen vuoden takaa

"Tjägn ja Gunnar pystyttivät nämä kivet veljensä Väderin muistoksi." Näin sanotaan yllä näkyvässä 1000-luvun riimukivessä, jota voi nykyään ihastella Uppsalan Universitetsparkkenissa. Kivi on ilmeisesti alkujaan ollut osa usean riimukiven muistomerkkikokonaisuutta, mutta mahdollisia muita kiviä ei valitettavasti ole löydetty. Kivi ei myöskään ole alkuperäisellä paikallaan, vaan se on luultavasti sijainnut n. 18km lännempänä Funbossa. Väderin muistoksi kaiverretun kiven kuvitus on varsin tyypillinen tuon aikakauden riimukiville. Teksti on kirjoitettu jonkinlaisen käärmeen ruumiiseen ja keskellä on symboli, joka mahdollisesti symboloi pyhää kolminaisuutta. 1000-luvun riimukivet ylipäätään ovat pääosin kristillisiä hautamonumentteja.

Uppsalan tuomiokirkko: Kolme pyhimystä ja länsimaisen kulttuurin huipentuma

Armon vuonna 1270 aloitettiin Uppsalassa rakentamaan suurinta ja monumentaalisinta rakennusta, joka oli tänne maailman pohjoiseen äärilaitaan kuuna päivänä rakennettu, tai mahdollisesti edes tultaisiin rakentamaan. Vastaperustettu Uusi-Uppsala tarvitsi kirkon, josta johdettaisiin nykyisen Suomen, Ruotsin, Norjan, Huippuvuorten ja Grönlannin alueen kirkollista toimintaa. Vuonna 1435 valmistuikin lopulliseen asuunsa Uppsalan tuomiokko (Uppsala domkyrka), josta tuli heti Ruotsin kansallispyhättö ja kuninkaallinen kirkko seuraavaksi 300 vuodeksi. Noiden vuosisatojen aikana kaikki Ruotsin kuninkaalliset kruunajaiset, kastajaiset, häät ja hautajaiset järjestettiin tässä nimenomaisessa kirkossa. Kyseessä on yhä tänä päivänä Pohjois-Euroopan suurin uskonnollinen rakennus ja ylivoimaisesti valtavin ja eeppisin paikka, jota tässä blogissa ollaan käsitelty. Valitettavasti kaikkea kirkon sisältämää keskiaikaista taidetta ei saada käsiteltyä yhdessä tekstissä, vaan tätä kirkkoa tullaan käsittelemään useassa erillisessä päivityksessä.

Keskiajan hämärät töherrykset ja oudot veistokset

Oletko kyllästynyt modernin maailman pintakiiltoiseen ja tekopirteään taiteeseen? Tekeekö mielesi jotain todella hämärää ja epämääräistä? Olet tullut oikeaan ystävä hyvä, sillä tänään blogissa Saagoja ja tikku-ukkoja esitellään joitain kaikkein epämääräisimmistä ja oudoimmista löydöistä, mitä olen tehnyt keskiajan taiteesta. Tänään ei käsitellä jo miljoonaan kertaan nähtyjä kuvia ristillä riippuvista jumalanpojista tai rääkättävistä pyhimysparoista. Sen sijaan tuoretta näkökulmaa historiaan haetaan kuvista, joiden merkitys on vähintäänkin epäselvä.

Vaksalan kirkko: Luonnottomuudet ja perisynti

Saagoja ja tikku-ukkoja on tehnyt löytöretken läntisen naapurimaamme Uppsalaksi kutsuttuun kaupunkiin ja löytänyt sieltä toinen toistaan eeppisempiä keskiaikaisia kuvauskohteita. Ensimmäisenä lähempään käsittelyyn nostan Vaksalan kirkon (Vaksala kyrkan), joka erottuu muista toistaiseksi käsitellyistä keskiaikaisista kirkoista harvinaisen elävillä ja informatiivisilla kattomaalauksillaan –  tyypillisen keskiaikaisen kirkon maalaukset kun muodostuvat lähinnä suuresta pyhimyssarjasta ja mahdollisesti Jeesuksen kärsimysnäytelmästä. Vaksalan kirkon maalaukset sen sijaan esittävät lähes kaikki tapahtumia eivätkä niinkään henkilöitä. Näitä tapahtumakuvauksia reunustavat kummajaishahmot, joiden rooli jää itselleni ainakin jossain määrin epäselväksi. Nyt nähtävillä olevat maalaukset lienevät kaikki 1400-luvulla eläneen Albertus Pictorin (Albertus Piirtäjä) työryhmän maalaamia. Osa maalauksista lienee kuitenkin tehty jo aikaisemmin tuntemattoman maalariryhmän toimesta 1300-luvun loppupuolella. Itse kirkko on 1100-luvun tuotantoa.

Fiilistelyä Uppsalan matkasta

Saagoja ja tikku-ukkoja -blogi on suuria vaaroja ja vaivoja uhmaten lähtenyt kuvausmatkalle entiseen emämaahamme Ruotsiin. Matkan tavoitteena oli alun alkaen kiertää ainakin Tukholmassa, Sigtunassa ja Uppsalassa kuvaamassa keskiaikaisia kohteita blogiani varten. Täällä paikan päällä tarjonnan runsaus on kuitenkin ylittänyt kaikki odotukseni! Aikani ei mitenkään riitä useampaan paikkaan, vaan keskityn kuvaamaan vain Uppsalan alueen keskiaikaisia nähtävyyksiä. Kahden ympäripyöreän työpäivän verran olen ehtinyt jo kuvaamaan ja ainakin yksi suuri kuvauspäivä on vielä edessäpäin. Tämänkertainen blogiteksti ei siis ole akateemishenkinen yritys valottaa keskiajan kulttuuria ja taidetta, vaan enemmän sellainen päiväkirjahenkinen fiilistelyteksti, jossa kerron lähinnä kuvien avulla, että mitäs sitä on tullutkaan nähtyä.

Taivassalon kirkko: Kidutusta ja kummajaisia

Pyhän Barbaran marttyyrikuolema.

Tervetuloa kanssani matkalle keskiajan kuvataiteeseen. Tarjolla on pyhiä miehiä, naisia, kummajaisia, ja hirviöitä, kuten myös runsaasti raakuutta ja julmuutta. Kohteenani on Taivassalon keskiaikainen kivikirkko Kustavista. Itse kirkko on rakennettu joskus 1400-luvun alkuvuosikymmeninä, mutta suurin osa nähtävillä olevista maalauksista on 1460-luvun lopulta. Kirkon maalaukset ovat syntyneet useassa erässä, mutta nykyään nähtävillä olevat maalaukset ovat pääasiassa niin kutsutun "Taivassalon ryhmän" maalaama kokonaisuus. Kyseessä on sama maalariryhmä, joka on maalannut myös Kalannin kirkon maalaukset, joita käsittelin edellisessä kirkkomaalaustekstissäni. Tästä syystä Taivassalon ja Kalannin kirkkojen maalaukset ovat hyvin pitkälti keskenään samanlaisia. Nyt luettava artikkeli on myös sikäli virstanpylväs blogini historiassa, että Taivassalon kirkko oli viimeinen kirkkorakennus, jonka kuvaamiseen käytin tavallista pokkaria. Tulevien artikkeleiden kuvilta on siis lupa odottaa parempaa laatua.

Kalannin kirkko: Taiteilijoita ja mesenaatteja

Antiokian piispaa Erasmusta tapetaan vinssaamalla hänen sisäelimensä ulos, samalla kun hänen jalkojaan keitetään padassa.

Oma intoni keskiaikaiseen taiteeseen sai alkunsa Maarian kirkon kömpelöistä töherryksistä. Vielä nykyäänkin keskiajan muurareiden tekemät tikku-ukot ja kryptiset symbolit herättävät itsessäni suurempia intohimoja kuin ammattimaalareiden teknisesti edistyneemmät teokset. Siitä huolimatta tämän blogitekstin aihe eli Kalannin kirkko on ehdottomasti yksi suosikeistani Suomen keskiaikaisten kohteiden joukossa. Kirkon seinät ovat täpöten täynnä maalauksia, joiden tekninen taso on kenties parasta, mitä Suomesta löytyy. Kirkko itsessään on rakennettu joskus 1430–1450, ja ensimmäinen maalariryhmä saapui Ruotsin Upplannista suhteellisen pian rakentamisen jälkeen. Tuolloin koristeltiin kirkon sakasti eli takahuone. Pääosa kirkon maalauksista on kuitenkin toisen, ilmeisesti kaksihenkisen maalausryhmän vuosina, 1470–1471 tekemiä. Nämä kaksi mestaria kuuluivat yhteensä noin kuusihenkiseen maalariryhmään, jonka uskotaan toimineen maalareina yhdeksässä suomalaisessa kivikirkossa 1400-luvun loppupuolella. Ryhmää on aikaisemmin kutsuttu "Kalannin koulukunnaksi", mutta nykyään nimitys "Taivassalon ryhmä" alkaa saada suosiota. Eriävät ilmaukset johtuvat siitä, että alkujaan Kalannin kirkkoa pidettiin ensimmäisenä ryhmän koristelemana kirkkona, mutta nykyään uskotaan, että he olisivat sittenkin maalanneet Taivassalon kirkon ensin.

Katariinan kirkko: Pyhä marttyyri ja pyhempi anorektikko

Keskelle Turun ylioppilaskylää on piilotettu yksi Turun kolmesta keskiaikaisesta kirkosta. Alkujaan Kaarinan kirkkona tunnettu pienehkö kivikirkko rakennettiin 1400-luvun puolivälin rakennusbuumissa, kuten useimmat muutkin Suomen keskiaikaiset kivikirkot. Kirkon suunnittelijana ja rakennustöiden johtana toimi anonyymi rakennusmestari Saksan Mecklenburgista.Hän ilmeisesti olisi halunnut tehdä kirkosta suuremman ja komeamman lisäämällä kirkon länsipäätyyn kaksi tornia Keski-Euroopan katedraalien tapaan, mutta paikalliset kirkonmiehet pitivät järjestelyä liian kalliina ja erikoisena. Nykyinen meille säilynyt kirkko on kuitenkin myöhemmin rakennettua eteistä lukuunottamatta sellainen, johon keskiajalla päädyttiin. Yllä olevasta kuvasta saa keskiaikaisen kuvittelemalla tuolit pois, ison krusifiksin roikkumaan katosta etummaisten pilarien väliin ja sen alle aidan. Myöskään urkuparvea, josta tämä kuva on otettu, ei keskiajalla ollut.

Nousiaisten kirkko: Pyhä Henrik ja väkivaltaiset tikku-ukot

Matkamme keskiajan taiteeseen jatkuu tällä kertaa Pyhän Henrikin kirkossa Nousiaisissa. Lähes jokainen Suomessa koulunsa käynyt lienee kuullut legendan Suomen kansallispyhimyksestä piispa Henrikistä ja kuinka muuan Lalli surmasi hänet kirveellä Köyliöjärven jäällä. Vähemmän tunnettua on, että niin ikään legendojen ja perimätiedon mukaan suurin osa hänen toiminnastaan Suomessa tapahtui Nousiaisissa, ja sinne hänet olisi myös haudattu. Tämä kaikki olisi tapahtunut noin 1150-luvulla kuningas Eerik Pyhän toimeenpaneman ensimmäisen ristiretken aikoihin.

Ensimmäinen ristiretki kokonaisuudessaan saattaa hyvinkin olla pelkkää legendaa, mutta varmuudella tiedetään, että Suomen kristillistämisen ajan keskus oli Nousiaisissa, kunnes piispa Tuomaan aikana (? - 1245) se siirrettiin Koroistenniemelle nykyiseen Turkuun. Sitä, milloin kristillinen kirkko oikeasti aloitti toimintansa Nousiaisissa, ei ole tiedossa. Legendan mukaan siellä olisi sijainnut kirkko jo 1150 -luvulla, mutta kaivauksissa ei ole löytynyt tuolta ajalta mitään. Sen sijaan sieltä löytyy manner-Suomen vanhin kivikirkko n.1420-luvulta. Tuosta kirkosta on puhe tänään. (Olen aikaisemmin laittanut joitain kuvia tuosta kirkosta blogiini ja väittänyt niiden olevan peräisin 1440-luvulta, mikä luultavasti on virheellinen tieto. Korjaan kun kerkiän.)

Rymättylän kirkko: Synti, tuomio ja kadotus

Saariston rengastien varrella Rymättylässä sijaitsee Pyhän Jaakobin kirkko. Kirkko on 1400-luvun lopulta tai 1500-luvun alusta. Lähes täydellisestä kirjallisten lähteiden puutteen takia rakennusta ei ole voitu ajoittaa kunnolla. Joka tapauksessa kirkon maalaukset ovat varmuudella aivan keskiajan lopulta, koska niissä kuvattujen henkilöiden pukeutuminen ja hiustyyli ovat jo varsin renessanssihenkisiä, mutta pyhimyskuvien ja vihkiristien takia maalaukset ovat kuitenkin katoliselta ajalta. Sen sijaan kuvassa näkyvä krusifiksi on kuitenkin jo 1300-luvulla tehty ja on siis luultavasti reilusti yli sata vuotta ympäröivää kirkkoa vanhempi. Sitä lienee aiemmin pidetty alueella sijainneessa puukirkossa. Keskiaikaiseen tunnelmaan virittyäkseen ylläoleva kuva kannattaa kuvitella ilman penkkejä, saarnatuolia tai kuvassa näkyvän ystävällisen talonmiehen imuria. Krusifiksin alla on myös ilmeisesti sijainnut keskiajalla puinen koristeellinen aita, joka erotti alttarialueen muusta kirkosta.

Maarian kirkko: Piruja ja pyhimyksiä

Blogini ensimmäinen kohde eli Maarian kirkko löytyy vajaan neljän kilometrin päästä Turun keskustasta. Kirkon uskotaan olevan rakennettu joskus 1400-luvun puolivälissä ja että sitä olisi edeltänyt noin 1200-luvulla rakennettu puinen kirkko samalla paikalla. Rakennusajankohdasta ei kuitenkaan ole aivan täyttä varmuutta ja erillaiset ajoitusmenetelmät ovat tuottaneet myös toisenlaisia lukuja, mutta johonkin on tyydyttävä.