Uppsalan tuomiokirkko: Kolme pyhimystä ja länsimaisen kulttuurin huipentuma

Armon vuonna 1270 aloitettiin Uppsalassa rakentamaan suurinta ja monumentaalisinta rakennusta, joka oli tänne maailman pohjoiseen äärilaitaan kuuna päivänä rakennettu, tai mahdollisesti edes tultaisiin rakentamaan. Vastaperustettu Uusi-Uppsala tarvitsi kirkon, josta johdettaisiin nykyisen Suomen, Ruotsin, Norjan, Huippuvuorten ja Grönlannin alueen kirkollista toimintaa. Vuonna 1435 valmistuikin lopulliseen asuunsa Uppsalan tuomiokko (Uppsala domkyrka), josta tuli heti Ruotsin kansallispyhättö ja kuninkaallinen kirkko seuraavaksi 300 vuodeksi. Noiden vuosisatojen aikana kaikki Ruotsin kuninkaalliset kruunajaiset, kastajaiset, häät ja hautajaiset järjestettiin tässä nimenomaisessa kirkossa. Kyseessä on yhä tänä päivänä Pohjois-Euroopan suurin uskonnollinen rakennus ja ylivoimaisesti valtavin ja eeppisin paikka, jota tässä blogissa ollaan käsitelty. Valitettavasti kaikkea kirkon sisältämää keskiaikaista taidetta ei saada käsiteltyä yhdessä tekstissä, vaan tätä kirkkoa tullaan käsittelemään useassa erillisessä päivityksessä.

Millainen miehen on oltava?

"Kynttilähipsteri" Maarian kirkosta 1400-luvun alkupuoliskolta.

 Kannattaa huomata, että hänellä on päässään muodikas baskeri, kuten tekstin anekauppiaallakin.

Millainen mies saa olla? Millainen miehen pitää olla? Saako joku mieheksi kutsuttu sanoa olevansa nainen? Tällaiset kysymykset ovat yhä nykyään yhtä ajankohtaisia kuin aina ennenkin. Nykyäänkin moni voi tuntea vastenmielisyyttä liian feminiinisesti esiintyvää miestä kohtaan ja transnaiset kohdata transmiehiä enemmän ennakkoluuloja. Meillä on siis olemassa jonkinlainen ideaalikuva maskuliinisesta miehuudesta, johon karikarisoiden kuuluu saunamakkaran syöminen saunan jälkeen ja inttikokemuksilla kerskailu. Vastaava ihanne maskuliinisesta miehuudesta ei ollut tuntematon keskiajallakaan. Keskiajan miesihanne oli kenties erillainen, mutta hyvin yhä nykypäivänäkin tunnistettavissa. Seuraavassa Canterburyn tarinoista saadussa otteessa kertoja kuvailee naismaista miestä - anekauppiasta.

Pyhä Barbara ja sadistinen erotiikka keskiajan kirkossa

Nykyään jos sanotaan, että "on oltava kuin kirkossa", tarkoitetaan sillä mahdollisimman hillittyä ja siveää käytöstä. Kirkoissa istutaan hiljaa ja yritetään olla nukahtamatta. Ei heti ajattelisi, että tällaiseen tilanteeseen sopisi mitenkään seksi, erotiikka tai alastomuus. Keskiajallakaan erotiikka kirkoissa ei ollut mitenkään kovin tyypillistä, mutta tästä huolimatta Suomessa Kalannin kirkossa on säilytetty Pyhä Barbaran alttarikaappia. Nykyään se on valitettavasti siirretty Kansallismuseoon. Kyseisen alttarikaapin oviin on kuvattu Pyhän Barbaran legenda ja erityisesti sen pääkohta, eli hänen kiduttamisensa ja marttyyrikuolemansa. Kuolemasta on kuva ylempänä.

Vaksalan kirkko: Luonnottomuudet ja perisynti

Saagoja ja tikku-ukkoja on tehnyt löytöretken läntisen naapurimaamme Uppsalaksi kutsuttuun kaupunkiin ja löytänyt sieltä toinen toistaan eeppisempiä keskiaikaisia kuvauskohteita. Ensimmäisenä lähempään käsittelyyn nostan Vaksalan kirkon (Vaksala kyrkan), joka erottuu muista toistaiseksi käsitellyistä keskiaikaisista kirkoista harvinaisen elävillä ja informatiivisilla kattomaalauksillaan –  tyypillisen keskiaikaisen kirkon maalaukset kun muodostuvat lähinnä suuresta pyhimyssarjasta ja mahdollisesti Jeesuksen kärsimysnäytelmästä. Vaksalan kirkon maalaukset sen sijaan esittävät lähes kaikki tapahtumia eivätkä niinkään henkilöitä. Näitä tapahtumakuvauksia reunustavat kummajaishahmot, joiden rooli jää itselleni ainakin jossain määrin epäselväksi. Nyt nähtävillä olevat maalaukset lienevät kaikki 1400-luvulla eläneen Albertus Pictorin (Albertus Piirtäjä) työryhmän maalaamia. Osa maalauksista lienee kuitenkin tehty jo aikaisemmin tuntemattoman maalariryhmän toimesta 1300-luvun loppupuolella. Itse kirkko on 1100-luvun tuotantoa.

Fiilistelyä Uppsalan matkasta

Saagoja ja tikku-ukkoja -blogi on suuria vaaroja ja vaivoja uhmaten lähtenyt kuvausmatkalle entiseen emämaahamme Ruotsiin. Matkan tavoitteena oli alun alkaen kiertää ainakin Tukholmassa, Sigtunassa ja Uppsalassa kuvaamassa keskiaikaisia kohteita blogiani varten. Täällä paikan päällä tarjonnan runsaus on kuitenkin ylittänyt kaikki odotukseni! Aikani ei mitenkään riitä useampaan paikkaan, vaan keskityn kuvaamaan vain Uppsalan alueen keskiaikaisia nähtävyyksiä. Kahden ympäripyöreän työpäivän verran olen ehtinyt jo kuvaamaan ja ainakin yksi suuri kuvauspäivä on vielä edessäpäin. Tämänkertainen blogiteksti ei siis ole akateemishenkinen yritys valottaa keskiajan kulttuuria ja taidetta, vaan enemmän sellainen päiväkirjahenkinen fiilistelyteksti, jossa kerron lähinnä kuvien avulla, että mitäs sitä on tullutkaan nähtyä.

Taivassalon kirkko: Kidutusta ja kummajaisia

Pyhän Barbaran marttyyrikuolema.

Tervetuloa kanssani matkalle keskiajan kuvataiteeseen. Tarjolla on pyhiä miehiä, naisia, kummajaisia, ja hirviöitä, kuten myös runsaasti raakuutta ja julmuutta. Kohteenani on Taivassalon keskiaikainen kivikirkko Kustavista. Itse kirkko on rakennettu joskus 1400-luvun alkuvuosikymmeninä, mutta suurin osa nähtävillä olevista maalauksista on 1460-luvun lopulta. Kirkon maalaukset ovat syntyneet useassa erässä, mutta nykyään nähtävillä olevat maalaukset ovat pääasiassa niin kutsutun "Taivassalon ryhmän" maalaama kokonaisuus. Kyseessä on sama maalariryhmä, joka on maalannut myös Kalannin kirkon maalaukset, joita käsittelin edellisessä kirkkomaalaustekstissäni. Tästä syystä Taivassalon ja Kalannin kirkkojen maalaukset ovat hyvin pitkälti keskenään samanlaisia. Nyt luettava artikkeli on myös sikäli virstanpylväs blogini historiassa, että Taivassalon kirkko oli viimeinen kirkkorakennus, jonka kuvaamiseen käytin tavallista pokkaria. Tulevien artikkeleiden kuvilta on siis lupa odottaa parempaa laatua.

Kalannin kirkko: Taiteilijoita ja mesenaatteja

Antiokian piispaa Erasmusta tapetaan vinssaamalla hänen sisäelimensä ulos, samalla kun hänen jalkojaan keitetään padassa.

Oma intoni keskiaikaiseen taiteeseen sai alkunsa Maarian kirkon kömpelöistä töherryksistä. Vielä nykyäänkin keskiajan muurareiden tekemät tikku-ukot ja kryptiset symbolit herättävät itsessäni suurempia intohimoja kuin ammattimaalareiden teknisesti edistyneemmät teokset. Siitä huolimatta tämän blogitekstin aihe eli Kalannin kirkko on ehdottomasti yksi suosikeistani Suomen keskiaikaisten kohteiden joukossa. Kirkon seinät ovat täpöten täynnä maalauksia, joiden tekninen taso on kenties parasta, mitä Suomesta löytyy. Kirkko itsessään on rakennettu joskus 1430–1450, ja ensimmäinen maalariryhmä saapui Ruotsin Upplannista suhteellisen pian rakentamisen jälkeen. Tuolloin koristeltiin kirkon sakasti eli takahuone. Pääosa kirkon maalauksista on kuitenkin toisen, ilmeisesti kaksihenkisen maalausryhmän vuosina, 1470–1471 tekemiä. Nämä kaksi mestaria kuuluivat yhteensä noin kuusihenkiseen maalariryhmään, jonka uskotaan toimineen maalareina yhdeksässä suomalaisessa kivikirkossa 1400-luvun loppupuolella. Ryhmää on aikaisemmin kutsuttu "Kalannin koulukunnaksi", mutta nykyään nimitys "Taivassalon ryhmä" alkaa saada suosiota. Eriävät ilmaukset johtuvat siitä, että alkujaan Kalannin kirkkoa pidettiin ensimmäisenä ryhmän koristelemana kirkkona, mutta nykyään uskotaan, että he olisivat sittenkin maalanneet Taivassalon kirkon ensin.

Keskiajan puu-ukot

Blogini tämänkertainen päivitys alkaa 1400-luvulla tehdyllä Pyhän Yrjänän pyhimyskaapilla. Aikanaan siihen on siis kuulunut ovi ja sen on täten voinut kaapin tavoin myös sulkea. Kyseessä on yksi niistä yli 800 puuveistoksesta, jotka ovat Suomessa keskiajalta säilyneet. Huonon makunsa vuoksi jälkipolvet eivät ole juurikaan arvostaneet näitä veistoksia ja niitä lienee tuhoutunut vuosisatojen saatossa huomattavasti enemmän kuin mitä niitä on meille säilynyt. Hyvin luultavasti puuveistokset olivat yksi johtavista taiteenmuodoista keskiajan Suomessa.

Legenda sancti Henrici (Pyhän Henrikin legenda)

Noin 25 kilometrin päässä Turusta keskellä Varsinais-Suomen idyllisiä peltomaisemia sijaitsee Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkko. Kyseinen kirkko sijaitsee juuri sillä paikalla, johon perimätiedon mukaan Suomen suojeluspyhimys Pyhä Henrik on haudattu. Vuosisatojen mittaan Henrikin ruumis on pala kerrallaan siirretty sinne sun tänne, mutta kirkosta löytyy yhä hauta, jonka päälle asetettiin 1400-luvun alussa tummasta kalkkikivestä valmistettu ja kuparilevyillä koristeltu sarkofagi. Sarkofagi ei oikeastaan ole koskaan sisältänyt palastakaan yhdenkään ihmisen ruumiista, eli se on oikeastaan kenotafi. Se on siis tehty täysin itseisarvoiseksi muistotaide-esineeksi. Arkun reuna kertoo Pyhän Henrikin legendan (Legenda sancti Henrici) sellaisena kuin se keskiajalla tunnettiin. Aloitan blogitekstini kertomalla tämän tarinan. Tulen tekemään piakkoin uuden päivityksen, jossa käsittelen itse sarkofagia taide-esineenä ja analysoin sen symboliikkaa, tekstejä, materiaalivalintoja ja muuta sellaista.

Siis: Olipa kerran kauan sitten...

Katariinan kirkko: Pyhä marttyyri ja pyhempi anorektikko

Keskelle Turun ylioppilaskylää on piilotettu yksi Turun kolmesta keskiaikaisesta kirkosta. Alkujaan Kaarinan kirkkona tunnettu pienehkö kivikirkko rakennettiin 1400-luvun puolivälin rakennusbuumissa, kuten useimmat muutkin Suomen keskiaikaiset kivikirkot. Kirkon suunnittelijana ja rakennustöiden johtana toimi anonyymi rakennusmestari Saksan Mecklenburgista.Hän ilmeisesti olisi halunnut tehdä kirkosta suuremman ja komeamman lisäämällä kirkon länsipäätyyn kaksi tornia Keski-Euroopan katedraalien tapaan, mutta paikalliset kirkonmiehet pitivät järjestelyä liian kalliina ja erikoisena. Nykyinen meille säilynyt kirkko on kuitenkin myöhemmin rakennettua eteistä lukuunottamatta sellainen, johon keskiajalla päädyttiin. Yllä olevasta kuvasta saa keskiaikaisen kuvittelemalla tuolit pois, ison krusifiksin roikkumaan katosta etummaisten pilarien väliin ja sen alle aidan. Myöskään urkuparvea, josta tämä kuva on otettu, ei keskiajalla ollut.

Keskiajan uskonto – oliko sitä?

 Uskonto?

Kaikissa Suomen peruskouluissa ja lukioissa on oppiaine, jossa opetetaan "uskontoa". Siellä oppilaille kerrotaan heidän "omasta uskonnostaan" ja selitetään, miten maailmalla on olemassa "muita uskontoja", joista suurimmat yhdessä kristinuskon kanssa muodostavat kokonaisuuden "maailmanuskonnot". Modernille länsimaiselle ihmiselle on yleensä varsin intuitiivista puhua "uskonnosta" ja jakaa ihmisiä "ei-uskonnollisiin" ja "uskonnollisiin" ihmisiin. Vastaavasti puhumme varsin ongelmattomasti myös vaikkapa uskonnosta antiikin Kreikassa tai Afrikan alkuperäisistä uskonnoista. Oletamme, että uskonnollisuus on jotain universaalia, kaikkia kulttuureita koskevaa. Vähän väliä voimme lukea tutkimuksista, joissa väitetään, että tällä "uskonnoksi" kutsumallamme ilmiöllä on peräti biologinen pohja.

 Koristekuva Taivassalon kirkosta.

Tehty 1460-luvun loppupuolella

Nousiaisten kirkko: Pyhä Henrik ja väkivaltaiset tikku-ukot

Matkamme keskiajan taiteeseen jatkuu tällä kertaa Pyhän Henrikin kirkossa Nousiaisissa. Lähes jokainen Suomessa koulunsa käynyt lienee kuullut legendan Suomen kansallispyhimyksestä piispa Henrikistä ja kuinka muuan Lalli surmasi hänet kirveellä Köyliöjärven jäällä. Vähemmän tunnettua on, että niin ikään legendojen ja perimätiedon mukaan suurin osa hänen toiminnastaan Suomessa tapahtui Nousiaisissa, ja sinne hänet olisi myös haudattu. Tämä kaikki olisi tapahtunut noin 1150-luvulla kuningas Eerik Pyhän toimeenpaneman ensimmäisen ristiretken aikoihin.

Ensimmäinen ristiretki kokonaisuudessaan saattaa hyvinkin olla pelkkää legendaa, mutta varmuudella tiedetään, että Suomen kristillistämisen ajan keskus oli Nousiaisissa, kunnes piispa Tuomaan aikana (? - 1245) se siirrettiin Koroistenniemelle nykyiseen Turkuun. Sitä, milloin kristillinen kirkko oikeasti aloitti toimintansa Nousiaisissa, ei ole tiedossa. Legendan mukaan siellä olisi sijainnut kirkko jo 1150 -luvulla, mutta kaivauksissa ei ole löytynyt tuolta ajalta mitään. Sen sijaan sieltä löytyy manner-Suomen vanhin kivikirkko n.1420-luvulta. Tuosta kirkosta on puhe tänään. (Olen aikaisemmin laittanut joitain kuvia tuosta kirkosta blogiini ja väittänyt niiden olevan peräisin 1440-luvulta, mikä luultavasti on virheellinen tieto. Korjaan kun kerkiän.)

Rymättylän kirkko: Synti, tuomio ja kadotus

Saariston rengastien varrella Rymättylässä sijaitsee Pyhän Jaakobin kirkko. Kirkko on 1400-luvun lopulta tai 1500-luvun alusta. Lähes täydellisestä kirjallisten lähteiden puutteen takia rakennusta ei ole voitu ajoittaa kunnolla. Joka tapauksessa kirkon maalaukset ovat varmuudella aivan keskiajan lopulta, koska niissä kuvattujen henkilöiden pukeutuminen ja hiustyyli ovat jo varsin renessanssihenkisiä, mutta pyhimyskuvien ja vihkiristien takia maalaukset ovat kuitenkin katoliselta ajalta. Sen sijaan kuvassa näkyvä krusifiksi on kuitenkin jo 1300-luvulla tehty ja on siis luultavasti reilusti yli sata vuotta ympäröivää kirkkoa vanhempi. Sitä lienee aiemmin pidetty alueella sijainneessa puukirkossa. Keskiaikaiseen tunnelmaan virittyäkseen ylläoleva kuva kannattaa kuvitella ilman penkkejä, saarnatuolia tai kuvassa näkyvän ystävällisen talonmiehen imuria. Krusifiksin alla on myös ilmeisesti sijainnut keskiajalla puinen koristeellinen aita, joka erotti alttarialueen muusta kirkosta.

Maarian kirkko: Piruja ja pyhimyksiä

Blogini ensimmäinen kohde eli Maarian kirkko löytyy vajaan neljän kilometrin päästä Turun keskustasta. Kirkon uskotaan olevan rakennettu joskus 1400-luvun puolivälissä ja että sitä olisi edeltänyt noin 1200-luvulla rakennettu puinen kirkko samalla paikalla. Rakennusajankohdasta ei kuitenkaan ole aivan täyttä varmuutta ja erillaiset ajoitusmenetelmät ovat tuottaneet myös toisenlaisia lukuja, mutta johonkin on tyydyttävä.