Keskiajan ihmisten parisuhteista ajatellaan usein, että ne olivat sukujen järjestämiä avioliittoja, joissa vielä puberteettiaan kokematon tyttö naitetaan aikuiselle miehelle. Tällaisen liiton ensisijainen – ja yleensä ainoa – motiivi olisi ollut joko taloudellinen tai poliittinen. Minkäänlaisia romansseja ei tietenkään olisi siedetty näiden liittojen ulkopuolella. Ankeaa kuvaa keskiajan ihmisten parisuhteista korostaa entisestään katolisen kirkon virallinen kanta, jonka mukaan avioliitossakin elävän naisen olisi mielellään pidättäydyttävä seksuaalisesta kanssakäymisestä. Jos miehen painostuksesta ja lasten saamiseksi seksiä oli pakko harrastaa, niin vain lähetyssaarnaaja-asennossa ja ilman minkäänlaista ehkäisyä. Kaikki tämä on tavallaan totta.
Tämä on toki osatotuus keskiajan ihmisten pariutumisesta ja seksuaalisuudesta, mutta virallisen totuuden ulkopuolella ja kansan syvien rivien keskuudessa moni asia oli aivan toisin. Suomen keskiajalta on säilynyt useita balladilauluja, jotka kertovat paljon henkilökohtaisempaa tarinaa keskiajan ihmisten tunteista ja ajatuksista.
"Herra Herman kihlasi Margaretan
ja Florens jäi häntä vaille,
sydämestään surevat nuoret nyt
kuin linnut oksillaan,
siitä oottehan toki kuulleet
kuinka mies nukkuu neidon sylissä.
Kuulkaa jalo neito Margareta,
kuinka toiselle kihlauduitte,
Isä taivaassa tietää sen kuitenkin,
kuinka sydämestäni teistä välitän;
siitä oottehan toki kuulleet
kuinka mies nukkuu neidon sylissä.
Niin tahtoivat Isä ja Äiti,
ja niin tahtoi mun sukuni suuri,
niin ilo pakeni rinnastani,
eikä koskaan enää palaa,
siitä oottehan toki kuulleet
kuinka mies nukkuu neidon sylissä.
Nyt ratsastakaa pois, Florens Bengtinpoika,
neitoni metsässä jo tulevat,
jos vielä kauemmin kanssanne puhun,
rakkaudesta sydämeni sulaa
siitä oottehan toki kuulleet
kuinka mies nukkuu neidon sylissä."
Sit. Samuel Älfs visbok. Laulu nro. 38.
Vainio-Korhonen, Lahtinen 2015
Tässä päivityksessä esiteltävät balladit ovat säilyneet meidän päiviimme 1500 – 1600-lukujen oppineiston tallettamina, mutta niiden juuret ovat keskiajan kansankulttuurissa. Balladeissa seikkailevat usein ritarit ja hansakauppiaat, ja niissä saatetaan vaikkapa lähteä ristiretkille. Monien balladien tiedetään kulkeutuneen Suomeen muualta Euroopasta ja eläneen vuosisatojen ajan. Suomessa runot saattoivat tosin saada paikallisen leiman vaikkapa henkilöiden nimiin, ja moni runo on Suomessa muuttunut kalevalanmittaiseksi.
Annikka Turusen tyttö
Turun tyttö, saaren neito
Istui saaren sillan päässä
Neuvoi saaren neitosia:
"Älkää te typerät tytöt
Kuin minä typerä tyttö
Kesän kestiä lepytin
Talven miestä miellyttelin.
Lihat ostin, leivät ostin
Viinat ostin viidenlaiset
Kalatkin kahdeksanlaiset"
Eipä kesti kestännytkään
Kelmi kesää oottelevi:
"Kun Kiesus kesän tekisi
Maaria maan sulaisi
saisin paatissa paeta
Venehellä vieretellä."
Niin kiesus kesän keretti
Maaria maan sulatti
Kesti paatissa pakeni
Venehellä vieretteli.
Annika Turusen tyttö
Tuosta suuttui ja vihastu:
"Hoi Ukko Ylijumala
Mies vanha taivahassa
Nosta tuli luotehesta
Toinen lännestä lähetä.
Kaada laiva kallellensa
Sysäytä syrjällensä."
Toi Jumala suuren tuulen
Nosti tuulen luotehesta
Toisen lännestä lähetti.
Kaatoi laivan kallellensa
Sysäytti syrjällensä.
Annikka Turusen tyttö
Rannalla kuttelevi:
"Kutti kutti kestin kelmi
Ei ole enää Annin vaipat
Eikä Annin päänaluset
Meren tyrskyt tyynynäsi
Meren hiekat hurstinasi
Meren vaahdot vaippanasi"
Sovitus: Maija Karhinen-Ilo
Edellä esitelty runo on nimeltään Anninkaisen virsi. Kyseessä on tiettävästi täysin suomalainen runo, joka kertoo tarinan petollisen kauppiaan ja nuoren turkulaisnaisen suhteesta. Runosta löytyy lukuisia eri versioita, jotka eroavat vähän toisistaan. Osassa niistä Annikka manaa Jeesusta ja Mariaa upottamaan entisen poikaystävänsä laivaa. Toisissa on pitkiä pätkiä proosaa, joista selviää miehen olevan hansakauppias, joka haki Suomesta vuotia ja kapakalaa. Miehen nimi oli ilmeisesti Thetmar, hän oli saksalainen, kun taas Annikka oli porvarismies Lauri Uskisen ainoa lapsi. Annikkan tulevaisuus on erään toisen version mukaan sikäli valoisa, että hänen sydänsurujaan kutsutaan hoitamaan Lastikka Verenjuoksuttaja, joka hoiti Annikkaa kuppaamalla tätä. Annikka meni myöhemmin naimisiin häntä paljon vanhemman raatimies Göpelin Lonin kanssa, joka kuitenkin kuolee pian. Perittyään sekä isänsä että aviomiehensä Annikkasta tulee rikas ja itsenäinen porvarisnainen, joka kuitenkin tuntee vielä vanhuutensakin päivinä katkeruutta nuoruutensa petollisesta rakkaasta.
Historiantutkimuksen näkökulmasta Anninkaisen virsi on suunnattoman mielenkiintoinen. Annikkalla on ilmeisesti monen kuukauden ajan avioton suhde miehen kanssa. Runo mitenkään paheksu sitä, eikä runossa myöskään mainita kenenkään muun paheksuneen sitä. Keskiajan tarinoiden kirjoittajat ovat leijonanosan ajasta kirkonmiehiä, jotka kirjoittavat tarinoita esimerkillisistä ihmisistä saarnojensa täytteeksi. Niissä tarinoissa moinen ei olisi ollut mahdollista. Korkeakulttuurisissa tarinoissa myös hyvin usein nainen on lähinnä objekti, jolle tehdään asioita, eikä hän itse ole aktiivinen toimija. Rakkausballadeissa nainen sen sijaan on hyvin usein tarinan päähenkilö ja aktiivinen toimija, jonka puolelle runon kuulijoiden sympatioita pyritään saamaan.
Koen kuitenkin tarvetta puolustaa Annikkan petollista poikaystävää Thetmaria. Thetmar oli ilmeisesti porvarissuvun poika, jonka avioliitot vaikuttavat perimisjärjestelyihin ja suvun taloudelliseen tilanteeseen suuresti. Sellaisessa asemassa oleva nuori mies ei voinut avioitua kenen kanssa tahtoisi. Ei ole suinkaan selvää, että hänen motiivinsa olisi ollut vain pettää ja huijata Annikka parkaa. Mikäli Thetmar olisi suostunut avioliittoon vastoin sukunsa suostumusta, hänet olisi lain mukaan saanut tehdä perinnöttömäksi. Thetmarilla oli luultavasti myös omaisuus kiinni lastissaan, jonka hän halusi saada myydyksi muissa hansakaupungeissa. Turkuun jääminen olisi saattanut viedä hänet vararikkoon.
Anninkaisen virressä on myös havaittavissa selviä pakanavaikutteita. Petollinen poikaystävä pyytää "Kiesukselta" ja "Maarialta" eli Jeesukselta ja Marialta kesää, jotta pääsisi pakoon. Annikka puolestaan vetoaa pakanajumaliin, jotta nämä hukuttaisivat karanneen poikaystävän. Tämä mahdollisesti liittyy keskiajan Suomessa harjoitettuun magiaan, jossa ihminen saattoi ostaa hengiltä tuulia, joita hän sai sitten tarpeensa mukaan käyttää. Ostettaessa tuulta henki antaa köyden, jossa on solmuja. Tuulen saa sitten käyttöönsä vetämällä näitä solmuja auki. Mitä useampia solmuja kerralla avaa, sitä voimakkaampaa tuulta on tiedossa. Toisaalta kyseessä voi olla myös yritys maalata Annikkasta huonoa kuvaa, kun hän vetoaa pakanajumaliin. Toki monissa muissa versioissa entistä poikaystävää hukuttamassa ovat Jeesus ja Maria.
Yllä olevassa kuvassa vedetään taivaasta laskeutuvaa solmuköyttä tuulen ostamiseksi "paholaiselta". Kuva on Olaus Magnus Gothuksen kirjasta Pohjoisten kansojen historia vuodelta 1555.
Seuraava runo on nimeltään Lohikäärme ja neito. Siinä joukko nuoria naisia haluaa hirttää miehen, tämän hylättyä nuoren naisen, joka oli hänelle raskaana. Paikalle kuitenkin sattuu kuningas, joka suuttuu ja yrittää syöttää raskaana olevan nuoren naisen lohikäärmeelle. Lohikäärme ei pidä tästä, vaan syökin petollisen miehen.
Nouskame norolta nuoret,
kesokempit kalliolle,
leikatkasme lehmus pitkä,
lehmus pitkä ja leveä,
punokasme nuora pitkä,
nuora pitkä ja sileä,
jolla Yrjä hirtetähän,
vaimon poika vangotahan,
tien suuhun, veräjän päähän,
ahon aidan kolkkasehen,
kusta kulkevi kuningas,
vaeltavi linnan vanhin.
Kuningas kovin kysyvi:
»Min tähden tämä sidottu,
tämä sidottu, tämä nidottu,
vaimon poika vangottuna,
kääritty kätyet kiinni,
sormet kiinni solmieltu?»
Linnan vanhin vastajavi:
»Sen tähden tämä sidottu,
tämä sidottu, tämä nidottu,
vaimon poika vangottuna,
miks makasi nuoren neidon,
nuoren neidon morsiamen.»
Neito parka tuomittihin
lohikäärmehen kitahän.
Lohikäärme loikki maalle,
traakki rannalle rapasi.
Lohikäärme huokaeli,
huokaeli, henkäeli:
»En mä niele nuorta neittä,
neittä nuorta, morsianta.
Ennen nielen nuoren miehen,
nuoren miehen miekkoinensa,
uron umpirautoinensa,
hevosen satuloinensa.
En mä niele neittä nuorta,
neittä nuorta, morsianta:
neito poikia tekevi,
laivanseppiä latovi
Ruotsin suurehen sotahan,
Tanimarkin tappeluhun.»
kesokempit kalliolle,
leikatkasme lehmus pitkä,
lehmus pitkä ja leveä,
punokasme nuora pitkä,
nuora pitkä ja sileä,
jolla Yrjä hirtetähän,
vaimon poika vangotahan,
tien suuhun, veräjän päähän,
ahon aidan kolkkasehen,
kusta kulkevi kuningas,
vaeltavi linnan vanhin.
Kuningas kovin kysyvi:
»Min tähden tämä sidottu,
tämä sidottu, tämä nidottu,
vaimon poika vangottuna,
kääritty kätyet kiinni,
sormet kiinni solmieltu?»
Linnan vanhin vastajavi:
»Sen tähden tämä sidottu,
tämä sidottu, tämä nidottu,
vaimon poika vangottuna,
miks makasi nuoren neidon,
nuoren neidon morsiamen.»
Neito parka tuomittihin
lohikäärmehen kitahän.
Lohikäärme loikki maalle,
traakki rannalle rapasi.
Lohikäärme huokaeli,
huokaeli, henkäeli:
»En mä niele nuorta neittä,
neittä nuorta, morsianta.
Ennen nielen nuoren miehen,
nuoren miehen miekkoinensa,
uron umpirautoinensa,
hevosen satuloinensa.
En mä niele neittä nuorta,
neittä nuorta, morsianta:
neito poikia tekevi,
laivanseppiä latovi
Ruotsin suurehen sotahan,
Tanimarkin tappeluhun.»
Jos nainen on tullut raskaaksi, Ruotsin valtakunnan keskiajan lakien mukaan miehen oli mentävä tämän kanssa naimisiin. Oikeastaan naimispakko astui voimaan, jos seksiä ylipäätään oli harrastettu. Tiettävästi sellaisesta kuitenkin harvoin koitui juridisia seuraamuksia, ellei nainen tullut raskaaksi. Tässä mies siis syyllistyi rikokseen, jota kutsuttiin "neidonloukkaukseksi". Teon rangaistuksena oli, että miehen olisi pitänyt maksaa naiselle myötäjäissummaa vastaava korvaus. 1600-luvun oikeudenkäyntipöytäkirjoista tiedetään, että tuolloin Turun akatemian opiskelijalle kyseinen summa vastasi vuoden opintotukia. Rangaistus ei siis ollut pieni, ja rikoksesta syytetyllä miehellä oli vahva kannustin kiistää suhteensa raskaana olevaan naiseen. Nainen puolestaan saattoi joutua huonoon maineeseen, mikäli oikeus ei toteaisi miestä syylliseksi neidonloukkaukseen. Huonomaineisuus ei ollut aikanaan niin paha ongelma, kuin nykyään usein ajatellaan, mutta merkittävä haitta kuitenkin.
Tekstini alussa mainitsin nykyajan ihmisten ankean käsityksen keskiajan parisuhteista. Tuo käsitys ei ole täysin väärä, mutta se on liian yksipuolinen. Lähtökohta tosiaan oli, että suku päättää nuorten avioliitoista. Kristinuskon tulon myötä nousi kuitenkin radikaaleja ajatuksia. Kirkon opin mukaan avioituvien suostumus oli liiton välttämätön edellytys, avioliitto on pätevä myös suvulta salaa solmittuna ja avioituvien tulisi olla iältään, omaisuudeltaan ja säädyltään tasaveroisia. Kirkollinen oikeus määritteli avioliitoille alaikärajat: naisen tuli olla ainakin 12 ja miehen 14, jotta he olisivat kykeneviä ymmärtämään liiton merkityksen. Ajatukset olivat keskiajalla radikaaleja ja muodostivat vahvan ristiriidan sen kanssa, että suvut pyrkivät suojelemaan varallisuuttaan kontrolloimalla avioliittoja. Tämä ristiriita säilyi vuosisatojen ajan, ja sen kanssa pyrittiin elämään monin eri tavoin. Laki esimerkiksi salli jättää lapsen perinnöttömäksi, jos tämä meni naimisiin vastoin suvun tahtoa. Normaalisti perinnöttä jättäminen oli mahdollista vain erittäin raskaiden rikosten takia. Ei myöskään ollut tavatonta, että erityisesti aateli sopi hyvinkin pienten lasten avioliitoista hyvissä ajoin etukäteen. Kansanrunoudessa tällaiselle käytännölle oli nimi: "antaa kättä kätkyelle".
Vapaus valita kumppaninsa vaihteli myös suuresti sen mukaan, että oliko pelissä suurta perintöä. Jos henkilö ei ollut se perheen vanhin tytär tai poika, jonka liiton mukana suvun omaisuus siirtyi, hänen avioitumisiaan ja irtosuhteitaan ei katseltu yhtään niin pahalla. Tällaiset ihmiset eivät myöskään yleensä menneet naimisiin esiteineinä vaan samassa iässä, kuin ihmiset nykypäivänkin Suomessa tyypillisesti menevät naimisiin ja saavat ensimmäiset lapsensa.
1500-luvun lappalaishäät. WSOY:n kuva-arkisto.
-Pyry von Bagh
------------------------------------------------------------------
Lähteet:
- Kirsi Vainio-Korhonen, Anu Lahtisen.
Lemmen ilot ja sydämen salat – Suomalaisen rakkauden historiaa
WSOY 2015
- Wikipedia
- Tiimalasi (Anninkaisen virsi)
- FT Anu Lahtisen luento: Äidillinen, eroottinen vai taivaallinen rakkaus. Kiintymyssuhteet keskiajan ja uuden ajan alun Suomessa. 12.3.2015
- OTT Mia Korpiolan luento: Oikeus rakkautta määrittämässä: teoriaa ja käytäntöä keskiajalla ja uuden ajan alussa. 19.3.2015
Kaikki kuvat ovat omiani, ellei toisin ole mainittu. Tässä blogitekstissä vain ensimmäinen kuva on omani.
Kielioppikaksikko: Sara Luotonen ja Lumi Nurmi
Kielioppikaksikko: Sara Luotonen ja Lumi Nurmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti