keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kalannin kirkko: Taiteilijoita ja mesenaatteja

Antiokian piispaa Erasmusta tapetaan vinssaamalla hänen sisäelimensä ulos, samalla kun hänen jalkojaan keitetään padassa.
Oma intoni keskiaikaiseen taiteeseen sai alkunsa Maarian kirkon kömpelöistä töherryksistä. Vielä nykyäänkin keskiajan muurareiden tekemät tikku-ukot ja kryptiset symbolit herättävät itsessäni suurempia intohimoja kuin ammattimaalareiden teknisesti edistyneemmät teokset. Siitä huolimatta tämän blogitekstin aihe eli Kalannin kirkko on ehdottomasti yksi suosikeistani Suomen keskiaikaisten kohteiden joukossa. Kirkon seinät ovat täpöten täynnä maalauksia, joiden tekninen taso on kenties parasta, mitä Suomesta löytyy. Kirkko itsessään on rakennettu joskus 1430–1450, ja ensimmäinen maalariryhmä saapui Ruotsin Upplannista suhteellisen pian rakentamisen jälkeen. Tuolloin koristeltiin kirkon sakasti eli takahuone. Pääosa kirkon maalauksista on kuitenkin toisen, ilmeisesti kaksihenkisen maalausryhmän vuosina, 1470–1471 tekemiä. Nämä kaksi mestaria kuuluivat yhteensä noin kuusihenkiseen maalariryhmään, jonka uskotaan toimineen maalareina yhdeksässä suomalaisessa kivikirkossa 1400-luvun loppupuolella. Ryhmää on aikaisemmin kutsuttu "Kalannin koulukunnaksi", mutta nykyään nimitys "Taivassalon ryhmä" alkaa saada suosiota. Eriävät ilmaukset johtuvat siitä, että alkujaan Kalannin kirkkoa pidettiin ensimmäisenä ryhmän koristelemana kirkkona, mutta nykyään uskotaan, että he olisivat sittenkin maalanneet Taivassalon kirkon ensin.



Kuvassa oikealta vasemmalle: Joosef, Maria ja Jeesus.
Maalariryhmä, jota kutsun tästä lähin Taivassalon ryhmäksi, ei suinkaan tehnyt maalauksiaan sattumanvaraisesti. Kaikki maalaukset ovat tarkoin suunniteltuja välittämään tiettyjä viestejä, ja ne on aseteltu kirkkotilaan johdonmukaista logiikkaa noudattaen. Tämän seurauksena Kalannin kirkon maalaukset toistavat yleiseurooppalaisia aiheita ja ovat myös keskenään hyvin samankaltaisia. Tulen myöhemmin tässä blogissa esittelemään myös Taivassalon kirkon, joka on maalaustensa puolesta hyvin pitkälti kopio Kalannin kirkosta.

Kirkon sisällä puolestaan maalaukset jakaantuvat sarjoihin, joista ensimmäisenä esittelen Jeesuksen elämän alusta ja lopusta kertovan kuvasarjan. Tarina kuvataan kirkon sivuseinillä alkaen yllä näkyvästä kuvasta, jossa esiintyvät Joosef, Maria ja vastasyntynyt Jeesus. Kyseisessä maalauksessa oman huomioni kiinnittävät erityisesti etualalla näkyvät sienen muotoiset kasvit.

Itämaan tietäjät ovat saapuneet antamaan lahjansa Jeesus-lapselle. Kuvassa on silmiinpistävää, että tietäjiä on vain kaksi.

Jeesuksen elämän loppuvaiheita kuvaava sarja alkaa viimeisestä ehtoollisesta. Kuvassa pöydän ääressä istuvat Jeesus ja opetuslapset, Juudasta lukuun ottamatta. Juudas on polvistuneena pöydän edessä. Kannattaa huomioida, että Juudas on kuvattu ilman pyhimysten sädekehää. Valitettavasti tämä maalaus jää useimmilta vierailijoilta vähän piiloon, koska se on nykyään nähtävissä vain kirkon urkulehteriltä. Kuvan alaosa näyttää vähän tummemmalta, koska sen edessä on suojalasi.


Tässä kuvassa on jäljelle jäänyt palanen maalauksesta, joka kuvasi Jeesuksen matkaa Golgatalle. Seinän ikkunaa on valitettavasti laajennettu keskiajan jälkeen, mikä on tuhonnut suurimman osan maalauksesta. Päähenkilö eli Jeesus itse on kadonnut siitä kokonaan. Tunnistettavina hahmoina jäljellä ovat enää Neitsyt Maria ja opetuslapsi Johannes. Kuvan muut hahmot ovat luultavasti Jeesusta saattavia sotilaita. Ikkunaa rakennettaessa tätä kuvaa tuskin on mietitty laisinkaan, sillä kaikki maalaukset peitettiin kalkilla viimeistään 1700-luvun loppupuolella. Ne otettiin kuitenkin uudelleen esille 1880-luvulla, mikä on tiettävästi ensimmäinen keskiaikaisten maalausten restaurointityö Suomessa.


Viimeinen Jeesuksen elämää kuvaavista maalauksista kuvaa hänen kärsimyksiään ristillä. Jeesuksen vasemmalla puolella hänen kärsimyksiään seuraa Neitsyt Maria, jonka tunnistaa sinisestä viitasta, sekä toinen naispyhimys, jonka henkilöllisyyttä en ole saanut selville. Tämäkin maalaus on mahdollisesti kärsinyt myöhemmästä ikkunoiden rakentelusta. Huomiota kannattaa kiinnittää hahmojen vaatteisiin, jotka lienevät sotilaiden osalta olleen tyypillisiä 1470-luvun yläluokkaisilla miehillä. Erityisen mielenkiintoinen on kuitenkin Jeesuksen ruumiinrakenne. Näyttää nimittäin aivan siltä kuin hänellä olisi naisen rinnat. Jos kyseessä olisi yksittäistapaus, niin tätä voisi pitää vain kömpelönä kädenjälkenä, mutta ilmeisesti keskiajalla oli toisinaan tapana kuvata Jeesukselle kummankin sukupuolen piirteitä. Henkilökohtaisesti olen löytänyt toisen vastaavan esimerkin Suomen keskiaikaisesta taiteesta. En tiedä millaista symboliikkaa Jeesuksen intersukupuolisuus pitää sisällään. Jos saan asian selville, siitä tulee varmasti asiaa myös tänne blogiin.


Yllä näkyvä kuva on omasta mielestäni kirkon maalauksista kaikkein mielenkiintoisin. Siinä esitellyt kolme hahmoa ovat Neitsyt Maria, Jeesus Kristus ja ylimpänä itse Jumala. Heidän välillään kiemurtelevat valkoiset raidat kuvaavat luultavasti pergamenttirullia, jotka toimivat kuvassa ikään kuin puhekuplina. Valitettavasti niiden sisältämä teksti ei ole säilynyt. Kuvan kantavana teemana on visualisoida ihmisten ja Jumalan suhdetta toisiinsa. Neitsyt Marian viitan alla olevat ihmiset symboloivat ihmiskuntaa, jonka äitihahmo Maria on ja jonka puolesta Maria puhuu Jumalalle. Marian oikealla puolella on ruoskittu Jeesus ristiinnaulitsemishaavoineen muistuttamassa Jumalaa kärsimyksestä, jonka hän on kokenut ihmiskunnan puolesta. Kukin hahmo kantaa kuvassa myös omia tunnusesineitään. Marialla on tuttuun tapaan sininen viitta, Jeesuksella on palmunlehtiä ja hänen sädekehässään on liljakuvio, kun taas Jumala pitelee kädessään kuninkailta tuttua vallan omenaa.

Kuvan alla on juuri ja juuri näkyvissä osittain säilynyt tekstinpätkä, joka alkaa näin: ano dmi m cd septuagesimo picta eccla fuit in honorem... Suomeksi teksti tarkoittaa "Herran vuonna 1470 tämä kirkko maalattiin... kunniaksi..." Kirkon holvien maalaukset tosin lienevät ainakin vuotta nuorempia, koska holvit ovat toisen kirjoituksen mukaan holvattu vasta 1471. Kirkon seinien rakentamisen ja holvikaarien muuramisen välisinä vuosikymmeninä kirkon katto on luultavasti ollut puuta myös sisältä.

Vasemmanpuoleinen hahmo on arkkienkeli Mikael. Maalauksessa hän yrittää punnita sielun hyveitä ja paheita. Arkkienkelillä on vasemmassa kädessään vaaka, jonka hänestä katsottuna oikeassa kupissa pitäisi olla pieni alaston ihmishahmo ja vasemmassa hänen paheensa. Punnintaa kuitenkin häiritsee pieni piru, joka yrittää saada syntien puolta raskaammaksi. Arkkienkeli Mikael yrittää hätistää piruparkaa tökkimällä tätä kepillä.

Katolisessa uskossa ajatellaan, että arkkienkeli Mikaelin tehtävä on toimia rukouksien välittäjänä ihmisten ja Jumalan välillä. Hänen toimenkuvaansa kuuluu myös sielujen saattaminen taivaaseen ja ajoittainen lohikäärmeiden surmaaminen.

Alapuolella näkyvässä kuvassa on ainoa säilynyt yksityiskohta Pyhän Laurentiuksen marttyyrikuolemasta, jossa hänet grillataan elävältä. Teoksesta löytyy myös kokonaisena säilynyt versio Taivassalon kirkosta.



Tässä kuvassa on puolestaan yksi kirkon kolmesta anonyymiksi jäävästä profeetasta. Hän kantaa pergamenttirullaa, jossa lukee: "venite filii audite timorem dni docebo vos" eli "tulkaa lapset, kuunnelkaa, opetan teille Jumalan pelkoa".


Kirkon katon itäisin holvi on monista 1400-luvun kirkoista tuttuun tapaan kattoholveista kaikkein koristeellisin. Siihen on kuvattu kaikkien neljän evankelistan symbolit sekä neljän kirkkoisän kuvat. Tästä kuvasta löytyvät siivekäs härkä eli evankelista Luukas sekä siivekäs ihminen  – ei siis enkeli –eli evankelista Matteus. Kirkkoisistä vasemmalla on Pyhä Gregorianus (540–604), jonka käskystä Englanti käännytettiin. Oikealla puolestaan on kirkkoisä Augustinus, jonka työlle keskiajan teologia pitkälti perustuu. Hän on kirjoittanut myös varhaisimman tunnetun omaelämäkerran, jossa hän kuvailee esimerkiksi lyhyttä romanssiaan toiseen mieheen. Augustinuksesta tullaan kuulemaan tässä blogissa jatkossakin. Ilmeisesti hänen kuvansa alla seinän sisässä on säilytetty keskiajalla pyhäinjäännöksiä. Tieto on mielenkiintoinen, sillä kukaanhan ei seinän sisältä maalauksen alta kyseisiä pyhäinjäännöksiä voinut nähdä. Tämä tosin ei välttämättä haitannut, koska keskiajan ihmisten mielestä pyhäinjäännösten maaginen vaikutus ei toki ollut millään tapaa riippuvainen niiden näkyvyydestä tai edes tietoisuudesta niiden olemassaolosta. Vastaavaa pyhäinjäännösten piilottelua pyhimyskuvien sisään on harrastettua muuallakin Euroopassa.


Vaikka itäholvi on katon holveista kaikkein koristeellisin, muidenkaan holvien koristelu ei ole vaatimatonta.


Kalannin kirkon sakasti eli takahuone saattaa tulevaisuudessa tulla käsitellyksi kokonaan omassa blogitekstissään. Tässä on kuitenkin pieni näyte sakastin kattoholvin maalauksista. Tila on suhteellisen matala ja luolamainen. Holvit maalauksineen hallitsevat tilaa hyvin vahvasti. Niissä kuvattuna ovat jälleen kerran neljän evankelistan symbolit sekä neljä kirkkoisää. Sakastin maalaukset on ilmeisesti tehty ennen kirkon muita maalauksia ja toisten maalareiden toimesta. Sakastin maalarit ovat hyvin todennäköisesti saapuneet Upplannista 1450-luvulla.


Kirkon asehuoneessa puolestaan on esillä kuvasarja, jossa pirut esiintyvät ihmisten rinnalla arkisissa tilanteissa. Hyvin samankaltainen kuvasarja löytyy myös Rymättylän kirkon asehuoneesta. Näiden kuvien merkityksestä ei ole aivan täyttä selvyyttä, mutta niillä on mahdollisesti haluttu varoittaa synnistä. Ajatuksena on, että kuvien ihmiset ovat tekemässä jotain pahaa ja tämän teon pahuutta halutaan korostaa kuvaamalla paholainen heidän viereensä. Toisaalta on myös esitetty, että kuvien tarkoituksena on vain korostaa, kuinka paholainen on läsnä ihmisten arjessa. Kuvien aktiviteetit eivät siis itsessään välttämättä olisi pahoja.


Tässä kuvassa kaksi paholaista taluttaa lammasta kantavaa miestä. Kuvassa on mahdollisesti kyse siitä, että mies on varastanut tämän lampaan ja häntä viedään siitä syystä helvettiin.


Yllä on kuva Suomen vanhimmasta taiteilijan signeerauksesta. Kuvasta on ilmeisesti luettavissa teksti "martini olavi ... petrs henrss pictor" eli siis "Martti Olavi ... Pietari Henrikinpoika maalasi". Tunnustan luntanneeni tekstin merkityksen. En saanut tuosta käsialasta selvää, vaikka alkuun yritin itse. Tekstin sisällöstä sen verran, että Martti Olavi on luultavasti maalausten tilaaja ja Pietari Henrikinpoika toinen kirkkoa 1470-maalanneista Taivassalon ryhmän jäsenistä.

Kirkkojen maalaaminen oli keskiajalla tähtitieteellisen kallista touhua. Seurakunnat eivät yleensä pystyneet omista varoistaan rahoittamaan suureellisia koristeluita, vaan niiden oli turvauduttava paikallisten raharikkaiden lahjoituksiin. Näiden lahjoittajien kuvia ja vaakunoita löytyykin lähes kaikista Suomen keskiaikaisista kirkoista, joissa jonkinlaisia maalauksia on. Vertailun vuoksi on mainittava, että edellä mainittu maalarin nimikirjoitus on tietääkseni ainoa kerta, kun teoksen tekijää on yhtään mitenkään tuotu esille suomalaisessa keskiaikaisessa kirkkomaalauksessa.

Keskiajalla taiteen rahoittaminen oli myös huomattavasti arvostetumpaa kuin sen käytännön tekeminen. Hyvin usein taideteosten yhteydessä mainitaan niiden tilaajat, koska heidän katsottiin usein olevan luovan työn takana. Jos maksoit keskiajalla maalarille Jeesus-maalauksesta, keskiajan ihmisistä sinä olit se "taiteilija", koska Jeesuksen maalaaminen oli sinun ideasi. Varsinainen maalari teki vain työtä käskettyä. Tämä ei toki tarkoita, että varsinaisen maalarinkaan työ olisi ollut täysin epäarvostettua. Käsittelen aihetta lisää tulevaisuudessa.

Yllä on kuva Katariina Aleksandrialaisesta, joka kantaa tunnuksiaan eli miekkaa ja teilipyörää. Haluan kuitenkin kiinnittää huomion hänen oikealla puolellaan olevaan pieneen naiseen. Tämä on ilmeisesti rahoittanut ainakin osan kirkon maalauksista ja saanut siten kuvansa ja vaakunansa kirkon seinälle. Hänen sukuaan ei nykyään enää tunneta, mutta vaakunan saksikuvio antaisi ymmärtää hänen olevan porvarissukua. Kyseinen lahjoittaja on ainoa Kalannin kirkon seinälle kuvattu naislahjoittaja, mutta ilmeisesti nimenomaan rikkaat naiset ovat olleet tärkeitä keskiaikaisen taiteen rahoittajia.

Taiteen rahoittamisen motiivit keskiajalla ovat luultavasti olleet sekä käytännölliset että uskonnolliset. Toisaalta oman naaman ja vaakunan saaminen kirkon seinälle on varmasti ollut hyvää mainosta ja taannut arvostettavan aseman seudun sukujen keskuudessa vuosikymmeniksi eteenpäin. Esimodernin ajan yläluokka pyrki käyttämään omaisuuttaan enemmän sosiaalisen statuksen hankkimiseksi kuin varsinaisiin taloudellisesti tuottaviin sijoituksiin. Toisaalta jotain hyvin kuvaavaa on eräässä Kalannin kirkon lahjoittajakuvan yhteyteen kirjoitetussa tekstissä: "ora propter me pater andreas" eli "rukoile puolestani isä Andreas". Lahjoituksen tarkoituksena oli siis puhutella suoraan pyhimystä, jonka katsottiin olevan henkilökohtaisesti läsnä kuvan kautta. Pyhimyksen taas katsottiin olevan erityisen hyvässä asemassa puhua lahjoittajasta suosiollisesti eteenpäin Jumalalle.


Yllä vähän yleiskuvaa kirkon maalauksista ja toki vielä vähän lisää lahjoittajien vaakunoita.
Alla kuva kirkosta ulkopuolelta. Voin suositella Kalannin kirkossa vierailua, mikäli keskiaikainen taide vain kiinnostaa. Kirkosta löytyy vielä lukuisia maalauksia, joita en tässä blogitekstissä käsitellyt, koska maalauksia vain on niin paljon. Valitettavasti kirkko on pääosan vuotta auki vain sunnuntain jumalanpalvelusten yhteydessä. Kesäisin kirkko toimii tiekirkkona, ja siellä vieraileminen on siten helpompaa.


-Pyry von Bagh
-----------------------------------------------------
Useimpia tämän tekstin kuvia on käsitelty kuvankäsittelyohjelmalla kuvien pimeyden tai valkotasapainon häiriöiden takia. Olen pyrkinyt mahdollisimman luonnolliseen lopputulokseen, mutta lievää heittoa voi esiintyä esimerkiksi värien voimakkuudessa. Luonnossa kuvat ovat aavistuksen haaleampia.

Lähteet:
- Hiekkanen, Markus. Suomen keskiajan kivikirkot 2ed.
SKS Helsinki 2014
- Ars 1: Suomen taide
Otava Keuruu 1987
- Kessler, Herbert. Seeing Medieval Art
 Broadview Press Ontario 2004
- Tuominen, Salonen. Kalannin kirkko - Osa 1
omakustanne Uusikaupunki 1999

Kaikki kuvat ovat omiani ja niiden käyttö vaatii luvan.

3 kommenttia:

  1. Upea kirkko ja upeita maalauksia. Tuosta ensimmäisestä kuvasta tulee mieleen Rooman Santo Stefano Rotondo kirkko ja sen marttyyrikuolemat: http://hurmioitunut.blogspot.fi/2013/06/santo-stefano-rotondo-ja.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika raakaa kuvamateriaalia sulla. Suomen keskiajan taiteessa kuvat marttyyrikuolemista ovat paljon pelkistetympiä. Toki keskiajalla ylipäätään tehtiin hyvin pelkistettyjä kuvia, kun nuo sinun kuvaamasi maalaukset ovat jo selvästi myöhempää tyyliä. Aion jossain vaiheessa tehdä päivityksen Taivassalon kirkosta, jossa on sitten jo pikkuisen graafisempaa materiaalia, kuten Laurentiuksen grillaaminen ja Barbaran mestaus. Kiitos kommentistasi. :)

      Poista
  2. Kiitos ihanista kuvista !! Mahtava!!

    VastaaPoista