Tekninen tauko ja blogialustan vaihto

Blogi menee tekniselle tauolle ja hylkää bloggerin

Blogini ei tule seuraavan viikon tai kahden aikana päivittymään normaalisti. Syynä tähän on siirtyminen maksetulle hostille ja omalle internet-osoitteelle. Kokonaan uuden sivuston rakentaminen ja vanhan sisällön saumaton liittäminen siihen vaatii työtä. Tätä työtä yritän kandini ohella tehdä niin nopeasti kuin ehdin, mutta hetki siinä menee. Tätä odotellessa minkäänlaista uutta sisältöä ei itse blogiin päivittymään, koska se on mielestäni vähän turhaa. Tämä nyt lukemasi sivusto tulee katoamaan kuitenkin ja uudella sivustolla kaikki tulee toivon mukaan toimimaan paremmin. Uusi blogialustani tulee olemaan Wordpress ja osoitteeni www.saagojajatikkuukkoja.fi. Jos nyt yrität mennä tuohon osoitteeseen, niin löydät sieltä geneerisen "Website coming soon" -sivun. Uusi sivusto tulee aukemaan toivon mukaan viimeistään tulevan viikon aikana. 

Tätä odotellessa blogini Facebook-sivu tulee toimimaan normaalisti ja sinne voi odottaa jonkinlaista sisältöäkin. Joitain kuvapäivityksiä luultavasti tulee katkon aikana. Jos et ole vielä nähnyt Facebook sivuani, niin löydät sen osoitteesta https://www.facebook.com/saagojajatikkuukkoja/ .

Siitä sivusta kannattaa myös tykätä, jos sitä ei ole vielä tehnyt. Minä kiitän. 

Loppuun voisin liittää vielä jonkin kivan kuvan. 

Turun Koroistenniemi. Edessänäkyvät rauniot ovat entisen piispankirkon jäännökset. Rakennus on tehty viimeistään vuonna 1229.

Primitiiviset töherrykset vs. "oikeiden taiteilijoiden" teokset keskiajan maalaustaiteessa

Tässä tekstissä pureudun keskiajan seinämaalausten erilaisiin tyylilajeihin. Hyvin suuripiirteisesti tarkasteltuna Suomesta löytyvät keskiajan kirkkojen seinämaalaukset on jaettavissa kahteen pääryhmään. Näiden kahden ryhmän välinen ero on havaittavissa ilman minkäänlaista asiantuntemusta, kenen tahansa silmät omaavan henkilön toimesta. Seuraavaksi kaksi hiukan samankaltaisia aiheita esittävää maalausta 1400-luvulta, jotka kuitenkin edustavat eri tyylilajeja. Havaitsetko eron?

 Kuva on Maarian kirkosta ja on maalattu n. 1430–1450.

Kuva on Kalannin kirkosta ja on maalattu kesällä 1471.

Uppsalan riimukivet: Muistoja tuhannen vuoden takaa

"Tjägn ja Gunnar pystyttivät nämä kivet veljensä Väderin muistoksi." Näin sanotaan yllä näkyvässä 1000-luvun riimukivessä, jota voi nykyään ihastella Uppsalan Universitetsparkkenissa. Kivi on ilmeisesti alkujaan ollut osa usean riimukiven muistomerkkikokonaisuutta, mutta mahdollisia muita kiviä ei valitettavasti ole löydetty. Kivi ei myöskään ole alkuperäisellä paikallaan, vaan se on luultavasti sijainnut n. 18km lännempänä Funbossa. Väderin muistoksi kaiverretun kiven kuvitus on varsin tyypillinen tuon aikakauden riimukiville. Teksti on kirjoitettu jonkinlaisen käärmeen ruumiiseen ja keskellä on symboli, joka mahdollisesti symboloi pyhää kolminaisuutta. 1000-luvun riimukivet ylipäätään ovat pääosin kristillisiä hautamonumentteja.

Vuosi vaihtuu — blogi jatkuu!

Vuosi on vaihtunut! Samanaikaisesti vuodenvaihdoksen kanssa blogini täytti kolme kuukautta ja arvelin, että olisi aika tehdä uudenvuodenpäivitys. Laiska kun olen, niin se on päässyt viivästymään muutamalla päivällä, mutta nyt se on kuitenkin tehty. Tässä tekstissä on tarkoitus listata blogini tähänasti parhaat tekstit ja hahmotella vähän tulevia aiheita ja muutoksia.

Uppsalan tuomiokirkko: Kolme pyhimystä ja länsimaisen kulttuurin huipentuma

Armon vuonna 1270 aloitettiin Uppsalassa rakentamaan suurinta ja monumentaalisinta rakennusta, joka oli tänne maailman pohjoiseen äärilaitaan kuuna päivänä rakennettu, tai mahdollisesti edes tultaisiin rakentamaan. Vastaperustettu Uusi-Uppsala tarvitsi kirkon, josta johdettaisiin nykyisen Suomen, Ruotsin, Norjan, Huippuvuorten ja Grönlannin alueen kirkollista toimintaa. Vuonna 1435 valmistuikin lopulliseen asuunsa Uppsalan tuomiokko (Uppsala domkyrka), josta tuli heti Ruotsin kansallispyhättö ja kuninkaallinen kirkko seuraavaksi 300 vuodeksi. Noiden vuosisatojen aikana kaikki Ruotsin kuninkaalliset kruunajaiset, kastajaiset, häät ja hautajaiset järjestettiin tässä nimenomaisessa kirkossa. Kyseessä on yhä tänä päivänä Pohjois-Euroopan suurin uskonnollinen rakennus ja ylivoimaisesti valtavin ja eeppisin paikka, jota tässä blogissa ollaan käsitelty. Valitettavasti kaikkea kirkon sisältämää keskiaikaista taidetta ei saada käsiteltyä yhdessä tekstissä, vaan tätä kirkkoa tullaan käsittelemään useassa erillisessä päivityksessä.

Millainen miehen on oltava?

"Kynttilähipsteri" Maarian kirkosta 1400-luvun alkupuoliskolta.

 Kannattaa huomata, että hänellä on päässään muodikas baskeri, kuten tekstin anekauppiaallakin.

Millainen mies saa olla? Millainen miehen pitää olla? Saako joku mieheksi kutsuttu sanoa olevansa nainen? Tällaiset kysymykset ovat yhä nykyään yhtä ajankohtaisia kuin aina ennenkin. Nykyäänkin moni voi tuntea vastenmielisyyttä liian feminiinisesti esiintyvää miestä kohtaan ja transnaiset kohdata transmiehiä enemmän ennakkoluuloja. Meillä on siis olemassa jonkinlainen ideaalikuva maskuliinisesta miehuudesta, johon karikarisoiden kuuluu saunamakkaran syöminen saunan jälkeen ja inttikokemuksilla kerskailu. Vastaava ihanne maskuliinisesta miehuudesta ei ollut tuntematon keskiajallakaan. Keskiajan miesihanne oli kenties erillainen, mutta hyvin yhä nykypäivänäkin tunnistettavissa. Seuraavassa Canterburyn tarinoista saadussa otteessa kertoja kuvailee naismaista miestä - anekauppiasta.

Keskiaikalukupiiri jatkuu! Luettavana teoksena Beowulf

Alkuperäisen käsikirjoituksen ensimmäinen sivu. Kirjoitettu n.1000 jaa. 

Wikimedia Commons

Harrastatko lukemista? Pidätkö kirjoista? Vai onko sinulla vain paljon aikaa? Kirjakahvilan keskiaikalukupiiri on juuri sinua varten! Järjestän yhteistyössä Turun Kirjakahvilan kanssa keskiaikaisen kirjallisuuden lukupiirin, joka kokoontuu kerran kuussa käsittelemään aikakauden kirjallisuuden helmiä. Jokaista tapaamista varten valitaan jokin keskiajan kaunokirjallinen teos, johon lukupiirin osallistujien toivotaan tutustuvan etukäteen, esimerkiksi lukemalla kirjan mahdollisimman suurilta osin läpi. Tämä ei kuitenkaan ole ehdoton välttämättömyys. Paikalle on kyllä erittäin tervetullut, vaikka kirjaa ei olisi saanutkaan käsiinsä tai sitä ei olisi ehtinyt lukemaan. Erittäin suositeltavaa kirjan lukeminen kuitenkin on. 

Pienimuotoinen joulupäivitys

Jeesus-lapsi ja Neitsyt Maria ottavat vastaan itämaan tietäjien lahjat. Kuva on yksityiskohta 1400-luvulla Ruotsissa tehdystä papin kaavusta.

Uppsalan tuomiokirkon museo

Rakkaat lukijat! Päivä päivältä lähestyy länsimaisen kulttuurin suurin vuotuinen juhla, jota myös jouluksi kutsutaan. Saagoja ja tikku-ukkoja ei ole järjestänyt suureellisia joulukalentereita, taikka käsittele keskiajan joulunviettoa akateemisesti, mutta tämän yhden blogitekstin olen kuitenkin aiheesta saanut tehtyä. Opintokiireiden vuoksi en ole hirveästi perehtynyt keskiajan jouluun, mutta jonkin verran jouluun liittyvää kuvitusta olen onnistunut löytämään. 

Keskiajan hämärät töherrykset ja oudot veistokset

Oletko kyllästynyt modernin maailman pintakiiltoiseen ja tekopirteään taiteeseen? Tekeekö mielesi jotain todella hämärää ja epämääräistä? Olet tullut oikeaan ystävä hyvä, sillä tänään blogissa Saagoja ja tikku-ukkoja esitellään joitain kaikkein epämääräisimmistä ja oudoimmista löydöistä, mitä olen tehnyt keskiajan taiteesta. Tänään ei käsitellä jo miljoonaan kertaan nähtyjä kuvia ristillä riippuvista jumalanpojista tai rääkättävistä pyhimysparoista. Sen sijaan tuoretta näkökulmaa historiaan haetaan kuvista, joiden merkitys on vähintäänkin epäselvä.

Pyhä Barbara ja sadistinen erotiikka keskiajan kirkossa

Nykyään jos sanotaan, että "on oltava kuin kirkossa", tarkoitetaan sillä mahdollisimman hillittyä ja siveää käytöstä. Kirkoissa istutaan hiljaa ja yritetään olla nukahtamatta. Ei heti ajattelisi, että tällaiseen tilanteeseen sopisi mitenkään seksi, erotiikka tai alastomuus. Keskiajallakaan erotiikka kirkoissa ei ollut mitenkään kovin tyypillistä, mutta tästä huolimatta Suomessa Kalannin kirkossa on säilytetty Pyhä Barbaran alttarikaappia. Nykyään se on valitettavasti siirretty Kansallismuseoon. Kyseisen alttarikaapin oviin on kuvattu Pyhän Barbaran legenda ja erityisesti sen pääkohta, eli hänen kiduttamisensa ja marttyyrikuolemansa. Kuolemasta on kuva ylempänä.

Vaksalan kirkko: Luonnottomuudet ja perisynti

Saagoja ja tikku-ukkoja on tehnyt löytöretken läntisen naapurimaamme Uppsalaksi kutsuttuun kaupunkiin ja löytänyt sieltä toinen toistaan eeppisempiä keskiaikaisia kuvauskohteita. Ensimmäisenä lähempään käsittelyyn nostan Vaksalan kirkon (Vaksala kyrkan), joka erottuu muista toistaiseksi käsitellyistä keskiaikaisista kirkoista harvinaisen elävillä ja informatiivisilla kattomaalauksillaan –  tyypillisen keskiaikaisen kirkon maalaukset kun muodostuvat lähinnä suuresta pyhimyssarjasta ja mahdollisesti Jeesuksen kärsimysnäytelmästä. Vaksalan kirkon maalaukset sen sijaan esittävät lähes kaikki tapahtumia eivätkä niinkään henkilöitä. Näitä tapahtumakuvauksia reunustavat kummajaishahmot, joiden rooli jää itselleni ainakin jossain määrin epäselväksi. Nyt nähtävillä olevat maalaukset lienevät kaikki 1400-luvulla eläneen Albertus Pictorin (Albertus Piirtäjä) työryhmän maalaamia. Osa maalauksista lienee kuitenkin tehty jo aikaisemmin tuntemattoman maalariryhmän toimesta 1300-luvun loppupuolella. Itse kirkko on 1100-luvun tuotantoa.

Fiilistelyä Uppsalan matkasta

Saagoja ja tikku-ukkoja -blogi on suuria vaaroja ja vaivoja uhmaten lähtenyt kuvausmatkalle entiseen emämaahamme Ruotsiin. Matkan tavoitteena oli alun alkaen kiertää ainakin Tukholmassa, Sigtunassa ja Uppsalassa kuvaamassa keskiaikaisia kohteita blogiani varten. Täällä paikan päällä tarjonnan runsaus on kuitenkin ylittänyt kaikki odotukseni! Aikani ei mitenkään riitä useampaan paikkaan, vaan keskityn kuvaamaan vain Uppsalan alueen keskiaikaisia nähtävyyksiä. Kahden ympäripyöreän työpäivän verran olen ehtinyt jo kuvaamaan ja ainakin yksi suuri kuvauspäivä on vielä edessäpäin. Tämänkertainen blogiteksti ei siis ole akateemishenkinen yritys valottaa keskiajan kulttuuria ja taidetta, vaan enemmän sellainen päiväkirjahenkinen fiilistelyteksti, jossa kerron lähinnä kuvien avulla, että mitäs sitä on tullutkaan nähtyä.

Kertomus Gísl Illuginpojasta: Verikosto ja oikeussalidraama

 "Paholaislaiva" Korppoon kirkosta. Maalattu 1400-luvulla.

"Kuningas Magnúsin aikaan Islannista tuli Norjaan mies, jonka nimi oli Gísl; hänen isänsä oli Illugi Thórvaldinpoika, Thórvaldrin isä oli Illugi Mustan veli Tindr. 

Gísl oli seitsemäntoista vuotias kun hän saapui Norjaan. Hän ei paljon itsestään puhunut ja välillä hän oli pitkään puhumaton. Hän pääsi asumaan mahtimiehen luo; tämän nimi oli Forbordin Hákon. Gísl oli hänen luonaan talven yli, mutta mikään ei tuntunut häntä kiinnostavan eikä hän ollut koskaan iloinen."

Blogini kulkee nimellä "Saagoja ja tikku-ukkoja", mutta suureksi häpeäkseni en ole tätä ennen kirjoittanut yhdestäkään oikeasta saagasta mitään. Tätä valtavaa aukkoa täyttämään valitsin ensimmäiseksi käsiteltäväksi saagaksi Kertomuksen Gísl Illuginpojasta. Tarina on jostain syystä nimetty "kertomukseksi" eikä suinkaan "saagaksi" islanninkielisessä alkuperäisteoksessa, mutta katson sen silti edustavan saagoja Onhan se on kirjoitettu Islannissa 1000-luvun lopulla ja muotonsa puolesta se on vähintäänkin hyvin lähellä saagoiksi kutsuttuja saagoja. Tämän nimenomaisen teoksen valitsin käsiteltäväksi, koska se on lyhyt ja samalla mahdollisimman geneerinen aikakautensa edustaja. Tarinan keskeisimmät teemat eli verikosto, äijäily ja oikeussalidraama ovat erittäin tyypillisiä aiheita Pohjoismaiden varhaisessa kirjallisuudessa. Tekstistä on myös havaittavissa kirjoitusajankohtansa jännite vanhan pakanuuden ja kristinuskon välillä. 

Taivassalon kirkko: Kidutusta ja kummajaisia

Pyhän Barbaran marttyyrikuolema.

Tervetuloa kanssani matkalle keskiajan kuvataiteeseen. Tarjolla on pyhiä miehiä, naisia, kummajaisia, ja hirviöitä, kuten myös runsaasti raakuutta ja julmuutta. Kohteenani on Taivassalon keskiaikainen kivikirkko Kustavista. Itse kirkko on rakennettu joskus 1400-luvun alkuvuosikymmeninä, mutta suurin osa nähtävillä olevista maalauksista on 1460-luvun lopulta. Kirkon maalaukset ovat syntyneet useassa erässä, mutta nykyään nähtävillä olevat maalaukset ovat pääasiassa niin kutsutun "Taivassalon ryhmän" maalaama kokonaisuus. Kyseessä on sama maalariryhmä, joka on maalannut myös Kalannin kirkon maalaukset, joita käsittelin edellisessä kirkkomaalaustekstissäni. Tästä syystä Taivassalon ja Kalannin kirkkojen maalaukset ovat hyvin pitkälti keskenään samanlaisia. Nyt luettava artikkeli on myös sikäli virstanpylväs blogini historiassa, että Taivassalon kirkko oli viimeinen kirkkorakennus, jonka kuvaamiseen käytin tavallista pokkaria. Tulevien artikkeleiden kuvilta on siis lupa odottaa parempaa laatua.

Canterburyn tarinat: Kuinka monta miestä saa naisella olla?

Pyhä Birgitta Taivassalon kirkosta. Maalaus 1460-luvun lopulta.

 "KOKEMUS riittäis, vaikka päällä maan

ei mitään kirjat kertois, kuvaamaan

minunkin suullani ja tarkoitan aivan,

avioliiton surkeuden ja vaivan.

Olenhan, hyvät herrat, jälkeen sen,

kun olin kaksitoistavuotinen,

vihille kirkkoon vienyt viisi miestä - 

ylistys Jumalalle siitä tiestä." 

Kuinka keskiajan nainen koki asemansa perheessään ja yhteisössään? Oliko hän kenties pelkkä tahdoton objekti, jolla ei ollut mitään sananvaltaa elämäänsä? Miehensä alistama kotiorja? Vaiko kenties sittenkin jotain aivan muuta? Vallitsevan kuvan mukaan naisen osa keskiajalla oli alistua miesten tahtoon ja tiukkaan moraalikoodistoon. Tämä on kuitenkin vain osatotuus. Keskiajan naisella oli yhtä monta osaa kuin oli naisiakin. Siksi aionkin tänään esitellä Bathin rouvan ja hänen miesseikkailunsa. Kyseessä on toki fiktiivinen henkilö Canterburyn tarinoista, mahdollisesti osin karikatyrisoitu, luultavasti poikkeuksellinen hahmo ja valitettavasti mieskirjailijan luomus. Uskon kuitenkin hänen kertomuksensa avaavan meille edes jonkin verran keskiajan ihmisten ajatuksia ja asenteita liittyen naisen asemaan ja parisuhteeseen. 

Oliko keskiajalla taidetta?

Säilynyt palanen Pyhän Laurentiuksen grillaamisesta vuodelta 1470. Paikkana Kalannin kirkko.

Mitä on taide?

Kaikilla tätä tekstiä lukevilla lienee jonkinlainen näkemys siitä, mitä tarkoitetaan sanalla "taide". Wikipediassa taiteen on määritelty tarkoittavan yleisesti kaikkia niitä toimintoja ja tuotteita, joilla ihminen aistein havaittavin keinoin koettaa herättää toisissa kokemiaan tunnevaikutuksia. Kyseessä on varsin pelkistetty määritelmä. Monesti taiteen käsitteeseen liitetään huomattavasti korkealentoisempia pohdintoja. Etsiessäni materiaalia tätä tekstiä varten, löysin esimerkiksi seuraavanlaista pohdintaa taiteesta:

    "Taide on uuden etsimistä, todellisuutemme uutta ja tuoretta tulkintaa. ... Taiteen tulee asettaa tutut ja turvalliset mielipiteet ja näkemykset uudelleen arvioitaviksi ja näyttää tietä uuteen tai ainakin hapuilla uuteen suuntaan. ... taide on hyvin henkilökohtaista, intiimiä."

Keskiaikalukupiiri alkaa! Ensimmäisenä kirjana Canterburyn tarinat

 Canterburyn tarinoiden kuvitusta vuodelta 1492. Kuva: Wikimedia Commons

Harrastatko lukemista? Pidätkö kirjoista? Vai onko sinulla vain paljon aikaa? Kirjakahvilan keskiaikalukupiiri on juuri sinua varten! Järjestän yhteistyössä Turun Kirjakahvilan kanssa keskiaikaisen kirjallisuuden lukupiirin, joka kokoontuu kerran kuussa käsittelemään aikakauden kirjallisuuden helmiä. Jokaista tapaamista varten valitaan jokin keskiajan kaunokirjallinen teos, johon lukupiirin osallistujien toivotaan tutustuvan etukäteen, esimerkiksi lukemalla kirjan mahdollisimman suurilta osin läpi.

Blogin synty, tarkoitus ja tulevaisuus

Tänään en aio kirjoittaa keskiaikaisista kirkkomaalauksista tai vuosisatojen mittaan patinoituneesta kirjallisuudesta. Aion sen sijaan puhua tänään itsestäni, kuinka kaikki sai alkunsa, miksi teen tätä ja mihin suuntaan aion blogiani luotsata internetin ihmemaassa. Tähän asti blogini on pysynyt tiukasti asiassa, enkä ole juuri mitenkään tuonut itseäni esille. Tämä blogiteksti on poikkeus sääntöön.

Kuinka kaikki sai alkunsa?

Yliopisto-opintojeni alkuvaiheessa näin eräässä kirjassa kuvan.  Kuva oli muuttava kaiken, vaikka en sitä vielä silloin ymmärtänytkään. Laitan sen tähän.

Kuva on Maarian kirkosta. Tehty 1400-luvun alkupuolella. 

Kuva teki minuun absurdiudellaan suuren vaikutuksen. Jossain yhä käytössä olevan kirkon seinällä on kuva tikku-ukko paholaisesta, jolla on penis. Päätin, että tämä on nähtävä paikan päällä. Saamattomuuden ja erinäisten ongelmien vuoksi minulla meni yli vuosi toteuttaa suunnitelmani. Vierailusta tuli kuitenkin käänteentekevä kokemus. Kyseinen kirkkohan on täynnä toinen toistaan oudompia kuvia, joiden katselu sai minut innostumaan ihan tosissani keskiajan taiteesta.

Kalannin kirkko: Taiteilijoita ja mesenaatteja

Antiokian piispaa Erasmusta tapetaan vinssaamalla hänen sisäelimensä ulos, samalla kun hänen jalkojaan keitetään padassa.

Oma intoni keskiaikaiseen taiteeseen sai alkunsa Maarian kirkon kömpelöistä töherryksistä. Vielä nykyäänkin keskiajan muurareiden tekemät tikku-ukot ja kryptiset symbolit herättävät itsessäni suurempia intohimoja kuin ammattimaalareiden teknisesti edistyneemmät teokset. Siitä huolimatta tämän blogitekstin aihe eli Kalannin kirkko on ehdottomasti yksi suosikeistani Suomen keskiaikaisten kohteiden joukossa. Kirkon seinät ovat täpöten täynnä maalauksia, joiden tekninen taso on kenties parasta, mitä Suomesta löytyy. Kirkko itsessään on rakennettu joskus 1430–1450, ja ensimmäinen maalariryhmä saapui Ruotsin Upplannista suhteellisen pian rakentamisen jälkeen. Tuolloin koristeltiin kirkon sakasti eli takahuone. Pääosa kirkon maalauksista on kuitenkin toisen, ilmeisesti kaksihenkisen maalausryhmän vuosina, 1470–1471 tekemiä. Nämä kaksi mestaria kuuluivat yhteensä noin kuusihenkiseen maalariryhmään, jonka uskotaan toimineen maalareina yhdeksässä suomalaisessa kivikirkossa 1400-luvun loppupuolella. Ryhmää on aikaisemmin kutsuttu "Kalannin koulukunnaksi", mutta nykyään nimitys "Taivassalon ryhmä" alkaa saada suosiota. Eriävät ilmaukset johtuvat siitä, että alkujaan Kalannin kirkkoa pidettiin ensimmäisenä ryhmän koristelemana kirkkona, mutta nykyään uskotaan, että he olisivat sittenkin maalanneet Taivassalon kirkon ensin.

Rakkausballadit: Petollinen poikaystävä ja oikeudenmukainen lohikäärme

Maalaus on Taivassalon kirkosta. Maalattu 1400-luvun alkupuolella. Suomenkielinen selite on lisätty vuonna 1890 konservoinnin yhteydessä.

Keskiajan ihmisten parisuhteista ajatellaan usein, että ne olivat sukujen järjestämiä avioliittoja, joissa vielä puberteettiaan kokematon tyttö naitetaan aikuiselle miehelle. Tällaisen liiton ensisijainen – ja yleensä ainoa – motiivi olisi ollut joko taloudellinen tai poliittinen. Minkäänlaisia romansseja ei tietenkään olisi siedetty näiden liittojen ulkopuolella. Ankeaa kuvaa keskiajan ihmisten parisuhteista korostaa entisestään katolisen kirkon virallinen kanta, jonka mukaan avioliitossakin elävän naisen olisi mielellään pidättäydyttävä seksuaalisesta kanssakäymisestä. Jos miehen painostuksesta ja lasten saamiseksi seksiä oli pakko harrastaa, niin vain lähetyssaarnaaja-asennossa ja ilman minkäänlaista ehkäisyä. Kaikki tämä on tavallaan totta.

Tämä on toki osatotuus keskiajan ihmisten pariutumisesta ja seksuaalisuudesta, mutta virallisen totuuden ulkopuolella ja kansan syvien rivien keskuudessa moni asia oli aivan toisin. Suomen keskiajalta on säilynyt useita balladilauluja, jotka kertovat paljon henkilökohtaisempaa tarinaa keskiajan ihmisten tunteista ja ajatuksista.